Sesonkituote - parsarisotto

Tähän aikaan vuodesta parsat huutelevat minulle. Yllättävää kyllä, hollandaisen kanssa niitä ei vielä ole tullut syötyä kertakaan, sen sijaan männä viikolla rakentelin suolaisen piirakan niistä. Ja kun parsaa jäi, niin tein viikonloppuna risoton.

Parsarisotto

2,5 dl risottoriisiä
pieni punasipuli
loraus öljyä
1 dl punaviiniä
6 vihreätä parsaa
tuoretta timjamia ja tuoretta basilikaa
mustapippuria
suolaa
1 l kanalientä
80 g parmesania
reilu nokare voita

Pehmentele pannulla punasipulia öljyssä sillä välin kun keität kuorittuja parsoja muutaman minuutin. Huuhtele parsat nopeasti kylmän veden alla, että kypsyminen lakkaa, säilyttävät kauniimman vihreän värinsä. Pistä varret paloiksi, säästä nuput kauneussyistä kokonaisina. Tee kanaliemi parsan keitinveteen.

Kun sipuli on pehmennyt, lisää riisi ja kuullota se. Lisää punaviini, olisi varmaan pitänyt olla valkkaria, vaan kun ei ollut, kun en juo. Kiehuttele alkoholi pois ja anna viinin imeytyä riisiin, ennen kuin lisäät ensimmäisen kauhallisen kanalientä. Ja sitten vaan annat nesteen imeytyä, samalla kun hämmentelet riisiä. Lisää nestettä niin pitkään, kunnes riisistä alkaa tulla sellainen tahmaisen näköinen ja pehmeä. Sen jälkeen lisää mausteet, parsat, juusto ja voi. Tarjoile välittömästi. Minun risottoni olisi kaivannut hivenen lisää nestettä, jäi himppasen liian kuivaksi, se ei saisi olla mikään jäykkä puuro, vaan melkein velli. Siis aikuisten oikeasti jos sitä tekisi.

Kun puhelimen kameran linssi on vähän tuhruinen, tulee söpöjä utukuvia...

Herkkua, sanon minä, mutta täytyy pitää parsasta, koska maku jakaa mielipiteitä. Söin sitä muuten kolmena päivänä, riisi ja juusto ovat aika jämäyttävä yhdistelmä. Kyseessä ei ole mikään kevyt kasvisruoka.

Suojelen itseäni ahmimiselta

Kun töissä syön kevyesti, joko omatekoista keittoa, salaattia tai alakerran lounasravintolan salaattipöydän antimia, töistä tullessa on nälkä. Ja jos nälkäisenä alkaa vasta tehdä ruokaa, kerkeää tuputtamaan melkoisen kasan myös ruuantekoruokaa. Siksi koitan täyttää pakastinta valmiilla ruoka-annoksilla, että saisin nopeasti lämmitettyä iltaevästä itselleni. - Sitä paitsi viiden maissa alkaa Sydämen asialla -sarja, se on niitä harvoja minulle kelpaavia ohjelmanumeroita, mielelläni liimaudun telkkarin ääreen ensimmäiseksi tunniksi nollaamaan aivoni työn jälkeen.

Tänään oli ruuantekopäivä. Ostin halvennuksesta puoli kiloa brolerinpihvejä, paistelin ne ja pakastin. Pihvien väliin laitoin palasen leivinpaperia, että saan tarvittaessa näppärästi vain yhden pihvin pois pakastimesta, eikä tarvitse koko määrää sulattaa kerralla.

Sen jälkeen oli keiton vuoro.

Kukkakaali-linssikeitto

300 g kukkakaalia
iso porkkana
2 pientä perunaa (tai yksi iso)
pari sellerin vartta
kasvisliemikuutio
chilipalko (kokonainen kuivattu)
korianterin ja fenkolinsiemeniä sekä mustapippuria murskattuna
1 rkl tuoretta timjamia
vettä (reilu litra ehkä)
2 dl linssejä

Laita vesi kiehumaan kattilaan, lisää sinne pilkotut porkkanat, peruna, varsisellerin palaset sekä kukkakaali, kasvisliemikuutio, murskatut mausteet sekä kokonainen chilipalko. Keittele pehmeäksi kannen alla, n. 20 min.

Soseuta blenderissä (kaada keitinneste talteen siksi aikaa) tai tehosekoilijalla. Sitä ennen ota kuitenkin pois chilipalko. Tällä kertaa tulisuus saa esiintyä sivuosassa. Kaada soseutettu mössö takaisin kattilaan, huuhtele linssit ja lisää ne kattilaan. Kaada keitinnestettä takaisin kattilaan. Keittele 10 minuuttia, että linssit ovat kypsiä.

Muistaessasi sekoita välillä, tai käy niin kuin minulle ja osa linsseistä jumittuu kattilan pohjaan, koska proteiini... Älä kaavi palaneita palasia sieltä keiton joukkoon, et tahdo maistaa palanutta makua. Tarkista suola, lisää, jos tahdot. Sekaan käyvät myös tuorejuustot tai sinihomejuusto, kerma tai partaukon jogurtti (tai edullisempi sateenkaari-turkkilainen). Pakasta keitto n. 3 - 4 dl annoksissa. Tai miten paljon nyt tahdot keittoa syödäkään. Minä syön paljon. Tai sitten radikaalisti tarjoa 3 - 5 henkilölle välittömästi hyvän tuoreen leivän kanssa.

Pohjaanpalanutta touhua.

Sitten kävin viikonlopun ruoka-annoksen vuoro. Teki mieli parsarisottoa, kun kaapissa notkui kuutisen vanhahkoa vihreätä parsatankoa. Mutta se onkin jo aivan eri tarina, tulee joskus toiste.

Unohdin sipulin, onneksi parvekkeella on ruohosipulia.

Maailman toiseksi laiskimman naisen piirakka

Maailman laiskin nainen ostaisi varmaan piirakkansa kaupasta, mutta koska olen vasta maailman toiseksi laiskin, niin minun piirakkani pohja tuli suoraan kaupan pakastealtaasta. Alkuperäinen tarkoitus oli kyllä ihan sivistyneesti tehdä pohjakin itse, mutta se jää seuraavaan kertaan. Hyvä kun kerkesin oikeaan aikaan naapurilähiöön paikalle, meni nimittäin perjantain vierailu vähän pitkäksi baarireissuineen kaikkineen. Ja unta olisi lauantaiaamuna riittänyt.

Pinaatti-katkarapu-piiras

iso lehtitaikinalevy
100 g vuohenjuustoa
150 g luumutomaatteja
200 g oliivi-feta-antipastoa (no, kun oli tarjouksessa, muuten olisin varmaan laittanut purkillisen oliiveja ja jotain juustoraastetta)
100 g tuoretta pinaattia
Pussillinen pakastekatkaravunpyrstöjä
4 kananmunaa
1 prk Rainbow kuohukermaa (laktoositon)
vajaa purkillinen vettä
suolaa (vähän, n. ½ tl)
Seafood mausteseosta reilu teelusikallinen
chiliä ripaus
herbes de provcence maisteseosta 1 rkl

Sulata lehtitaikinalevy, kaulitse se ohkaisemmaksi leivinpaperille. Esipaista 10 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Sillä välin tee muna-kerma-vesi-seops, sen sekaan silppua tuore pinaatti ja lisää mausteet.

Otan piirakkalevy uunista, silppua sen päälle tomaatit, kumoa oliivit ja feta sekä katkaravun pyrstöt. Kaada pinaattimunakermamausteseos päälle ja ripottele vuohenjuusto paloina päällimmiseksi, ennen kuin työnnät uuniiinvajaaksi puoleksi tunniksi 220 asteiseen uuniin. Piirakkaa tulee muuten niin paljon, että suosittelen paistamaan sen syvällä uunipellillä, piirakkavuoat ovat auttamatta liian pieniä.

Meinasi unohtua kuvan otto, muistin juuri ennen kuin viimeisiä paloja vietiin.

Piirakan lisäksi tarjolla oli juustoja, viinirypäleitä ja keksejä. Jälkiruuaksi saimme mustikkapiirakkaa ja vaniljajäätelä. Helppoa herkkua. Se oli tarkoituskin, että pääsisimme pelaamaan nopeasti.

Edellisen illan emäntä teki kauniin tonnikala-pastasalaatin. Ja hyvääkin se oli. Oliivejan on tullut viime aikoina niin syötyä, että taitaa rittää vähäksi aikaa. Pitää kysäistä tämän salaatin kastikkeen ohje, muutenhan tuonne voi tunkea, mitä tahtoo. Mutta etenkin basilikan lehdet tekivät mausta ihanan keväisen. Melkein laulattamaan alkoi.

Kierrätä pyöritä pellavapäätä - tai ruoka-aineksia

Ruokapöytä on lähes ainoa paikka, missä kerkeän keskustella kollegoiden kanssa muustakin kuin työstä ja työasioista. Tänään taas pari ihmistä tunnustautui pilleri- tai proteiinipatukkaruuan kannattajaksi, heitä ei ruuan tekeminen eikä juuri syöminenkään kiinnosta. Sellaisiin olen törmännyt aikaisemminkin, ymmärrän, että me ihmiset olemme erilaisia. Silti vähän aina oudoksuttaa, mutta todennäköisesti ihminen voi elää ajattelematta ruokaa sen kummemmin, yleensä sellaiset henkilöt ovat kovin hoikkia ja hyväkuntoisia.

Tänään jääkaapista löytyi puolikas paketti bratwursteja ja 500 g hapankaalia. Molemmilla alkoi olla lopun ajat käsillä, oli syytä ryhtyä toimenpiteisiin. Lopputulemana oli hapankaali-pekoni-makkarapiirakka. Pohjan mittasuhteet saattavat olla vähän katollaan, koska en mitannut mitään, keräilin vain aineksia kasaan. Sen lisäksi olen jostain syystä ihastunut taikinaan, johon murennellaan rasva ennen kuin lisätään neste. Se ei taida olla ihan oikeaoppista, mutta hyvää siitä tulee. Se kai on pääasia.

Hapankaali-pekoni-makkarapiiras

Pohja
2 dl vehnäjauhoa
1,5 dl kaurahiutaleita
2 - 3,5 dl sämpyläjauhoa
suolaa
reilu ruokalusikallinen oreganoa
80 g margariinia tai voita (tällä kertaa laitoin ingmariinia)
2,t tl kuivahiivaa
1 dl kermaa + 1,5 dl vettä (olisin voinut käyttää maitoa tai pelkkää vettä)

Kaatele kuivat aineet leivontakulhoon, lisää rasva, nypi ainekset yhteen, lisää hiiva ja sen jälkeen neste. Alusta kunnolla, anna nousta lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Taikinan ei tarvitse olla mikään tönkkö, mieluummin pehmeä.

Täyte
500 g hapankaalia
150 g bratwurstia
125 g pekonia
yksi makea paprika
korianterin siemeniä, fenkolin siemeniä, chili, muutama mustapippuri
pari teelusikallista öljyä
rosmariinia, timjamia, ruohosipulia
roiskaus  (1 - 2 dl) juustoraastetta

Pane uuni lämpenemään + 200 C:een. Huuhtele hapankaali ja jätä se valumaan. Lorauta pannulle tilkkanen öljyä ja lisää murskatut mausteet. Silppua pekoni pannulle, huiskauta pilkotut paprikat ja makkarat perään, kun pekonista alkaa irrota rasva. Keittele ja kääntele niitä hetki pannulla, kaada suurin osa rasvasta pois, ennen kuin lisäät mausteet ja sekoitat hapankaalin kanssa.

Jaa kohonnut taikina kahtia, kaulitse alapala pikkuisen suuremmaksi kuin yläpala. Nosta alapala pellille, kumoa täyteaineet ja levitä ne tasaisesti. Ripottele juustoraastetta. Kaulitse kansi täytteen kokoiseksi ja rypytä pohja päälle. Tuiki muutama reikä haarukalla ja roiskaise piirakka uuniin. Anna olla siellä n. 35 - 40 minuuttia, kunnes piirakka on ruskea. Anna jäähtyä ennen kuin tulee ahmimiskohtaus.

Eikä yhtään haittaa, vaikket olekaan rypyttämisen maailmanmestari.

On se vain ihanaa, että parvekkeella alkavat yrtit pörhistellä. Miten oli helppoa käydä sieltä ruohosipulia, kun en jaksanut alkaa kuoria ja kuullottaa tavallista sipulia. Sekin toki olisi käynyt. Samoin mittkä tahansa tahtomasi kasvikset, valkosipuli, sinihomejuusto, feta, oliivit, tonnikala, jauheliha. Tämä on jääkaapin tyhjennin parhaasta päästä!

Voin vakuuttaa, oli hyvää. Mutta jos ihminen tahtoo syödä pillereitä, saa hän niinkin tehdä. Tai olla kokonaan syömättä. Itse laitoin suosiolla puolet pakkaseen, koska eväs on aika tuhtia. Syön sitä vielä huomennakin. Burph.