Makaronipuun katveessa olisi ihanaa elää

Pasta on saatanan keksintö. Siitä saa turhan moninaista ruokaa, kaikki uppoaa minuun kuin se klassinen kuuma veitsi kovaan voihin. Sitten kun vielä yhdistetään pastaan juusto, minua saa raapia irti astian reunoista niin kuin uuriruokaa uunin pohjalta. Lasagne ei ole mikään pikaruoka, eikä sitä myöskään mielletä kesäruuaksi, mutta siitä riittää useammaksi päiväksi moniaisille henkilöille, jos luvassa on festivaali ja sen vaatima toipumisaika - ei tarvitse koko ajan olla miettimässä, että onko kotona ruokaa, kun sinne saakka pääsee.

Kauhanpuolustajan krapula-ase (lasagne)

Tomaattikastike

2 punasipulia (keltainenkin kävisi)
löraus öljyä
pari porkkanaa silppuna
(jos olisi ollut, myös pari sellerin vartta silppuna)
500 g paseerattiua tomaattia + loraus vettä purkin huuhteluun
pari kourallista kuivattuja suppilovahveroita murskana
mustapippuria, rosmariinia, timjamia, currya ja paprikajauhetta
reilu ruokalusikallinen hunajaa
puolikas valkosipuli raasteena
800 g jauhelihaa (no kun halavalla sain, vähempikin olisi riittänyt)
suolaa ja soijakastiketta

Kaatele mausteet öljyyn keskikuumalle pannulle, herätä hetki, kumoa perään sipulit ja poerkkanat (sekä sellerin varret). Kun kuullottuminen on päässyt alkuun, lisää paseerattu tomaatti, vesi ja murskatut sienet. Tällä kertaa yrtitkin olivat kuivia, sinne vaan sekaan, ne kyllä kestävät keittelyä. Kansi päälle ja anna sopan porista. (Jos olisi tilkka viiniä, se olisi lisätty ennen paseerattua tomaattia ja keitelty hetki.)

Paista jauhelihat parissa osassa, lisää suolaa ja valkosipulia, kaada tomaattikastikkeen sekaan. Anna kastikkeen porista hiljakseen ainakin 15 minuuttia, tarkista suola, lisää soijakastiketta, jos tarvitsee.

Valkokastike

70 g voita tai ingmariinia
1 dl vehnäjauhoja
7 dl maitoa
150 g punaleimaemmentalia
viherpippuria, suolaa ja muskottipähkinää

Sulata kasarissa margariini, lisää jauhot, pyörittele pari minuuttia, että jauhot kypsyvät, mutta älä ruskista. Lisää vähitelen lämmintä maitoa (lämmitä mikrossa), vispaa, anna sakeutua, lisää maitoa, vispaa, anna sakeutua... Lisää mausteet. Vielä hetki kuplintaa matalalla lämmöllä. Käännä levy ykköselle, lisää juusto, anna sen sulaa.

Tuoreita tomaatteja viipaleina
120 g fetajuustomurua (salaattijuusto, joku halvin sopii erittäin hyvin)
Täysjyvälasagnelevyjä (Rainbown täysjyvälevyt ovat halvempia kuin valkoinen höttö-levyt, suosittelen)

Ota isoin vuoka, jonka omistat. Kiroa, ettei ole syvempää. Reunat olisi tietysti pitänyt öljytä, mutta et muista kuitenkaan. Pohjalle reilu kauhallinen tomaattikastiketta, ensimmäinen lasagnelevykerros, lisää tomaattikastiketta, valkokastiketta, fetamurua.... Kunnes tulevat reunat vastaan. Lisää viimeisen valkokastikekerroksen päälle tuoreet tomaattiviipaleet ja kuorruta salaattijuustomurulla. Tuikkaa uuniin 45 minuutiksi, 180. Sammuta lämpö, anna vuoan olla uunissa vielä 15 minuuttia.

Jos olisin Jamie Oo, olisin repinyt tähän kuvausta varten parvekkeelta tuoretta timjamia ja roiskinut oliiviöljyä pintaan. Vaan en ole, siksi saa olla tällaisenaan. Ehkä tarjoilun yhteydessä laitan tarjolle niitä. Ja salaattia, mullon tosi komee varhaiskaali jääkaapissa odottelemassa.

Maistoin äsken. Helevetin hyvää, chiliä nyt tietysti olisi voinut lisätä. Mutta mitenkäs tuo uuninpohja puhtaaksi saadaan? Vuoan laidat tulivat taas pahasti vastaan. Puhdistusvinkkejä vastaanotetaan tässä numerossa. Kiitos.

Kesän makuja

Kun asustelee itsekseen, niin jotenkin nauttii erityisen paljon hetkistä, jotka saa viettää ystäviensä seurassa. Viihdyn itsekseni, teen ruokaa itsekseni, mutta parhaat ruokamuistot ovat tapahtumista, joissa paikalla on muitakin. Yhteisöllisyys sopii minulle, vaikkei yhdessä asuminen sopisikaan. Juhannusaatoksi sain kutsun naapurilähiöön. Luvassa oli grilliruokaa, itse lupasin tuoda salaatin ja tiikerirapuainekset.

Aloitimme iltamat lasillisella sampanjaa. Minusta on mukavaa, että nykyään saa myös hyviä pieniä pulloja, turhapa sitä olisi ollut laatuainetta pullotolkulla litkiä, etenkin kun kyseessä ei ollut juopumistarkoitus. Siihen  sopivat edukkaammatkin aineet. Punkkuvalintakin oli erittäin onnistunut, ehkä turhankin robusti, mutta maukas. En olisi uskonut, että Amerikoista löytäisi hyvää punaviiniä.

Herkkusienet menivät uuniin pekonikääreessä, pannulla paistuivat tiikeriravut ja grillissä maggaraa sekä lihaa. Salaatiksi tahdoin jotain, missä olisi mansikkaa. Siitä se ajatus sitten taas lähti, googlasin erilaisia vaihtoehtoja, niistä yhdistelin salaatin.

Sinihomejuusto-päärynä-mansikkasalaatti

150 g sinihimejuustoa

½ l mansikoita

1 päärynä kuorittuna ja pilkottuna

100 g rucolaa

10 g romainesalaattia

herkkusienten jalat (hatut menivät uuniin pekonikääreessä)

varhaissipulin varsia (sinne menivät koko nipun varret)

100 g voissa paahdettuja cashewpähkinöitä

Tuoretta minttua ja basilikaa

Kastike

1 cl viikunabalsamicoa

2 cl oliiviöljyä

loraus hunajaa

Tee salaatinkastike valmiiksi odottelemaan. Silppua herkkusienten jalat ja varhaissipulin varret kulhoon, leikkele romaine paloiksi ja kumoa kulhoon. Paahda pähkinät ja kaada ne talouspaperin päälle luovttamaan mahdollinen ylimääräinen voi pois kyljiltään. Lisää rucola, minttusilppu ja päärynänpalat salaattikulhoon, kaada kastike perään, sekoita. Silppua perään sinihomejuusto ja halotut mansikat. Sekoita varovaisesti. Lisää vielä muutama mansikka pinnalle basilikasilpun ja paahdettujen pähkinöiden kera. Huokaile ja nauti.

Varoitus, pähkinöitä paahtaessaan ei saisi sitten selkäänsä kääntää, onnistuin osittain käräyttämään omani.

 Älä koskaan tee salaattia valmiiksi ennen aikojasi, se lötkistyy ja vetistyy. Salaatinkastikkeen voit tehdä ja pilkkoa aineksia, mutta yhdistäminen kannattaa tehdä vasta juuri ennen tarjoilua.

Rapujen höysteenä on valkosipulia, limen kuorta, limen mehu, persiljaa, sitruunamelissaa ja timjamia. Chiliä tuli lähes liikaa, vaikka piti vain mausteeksi sitä lisätä...

Jälkiruokana meillä oli kahvia, valkosuklaakuningatarjäätelöä ja pensasmustikoita. Eipä ihminen muuta tarvitse. Kehuimme muuten kuorossa Ingmanin jäätelömakuja, erottuvat edukseen sekä hinnaltaan että makumaailmaltaan. Silmät alkoivat lupsuttaa jo yhdentoista jälkeen, ajelin taksilla kotiin, unessa olin jo ennen yhtä. Naureskelimme poislähtiessäni, että tämä varmaan oli sellainen keski-ikäisten ja sairaiden juhannusjuhla, kun emme edes kunnon remurientoa saaneet aikaan. Mutta eiköhän senkin aika vielä tule, pahoin pelkään ja ilolla toivon.

Sydän- ja verisuonitautiperimä ei aina kiitä

Mää vedän mitä vaan, sekä kasvisruokaa, valkoista ja punaista lihaa tai kalaa. Jos saan valita, enimmäkseen koitan keventää ja nautiskella sen puoli kiloa kasviksia päivässä, mutta proteiinia tarvitsemme kaikki, samoin kuituja. Pekonissa vaan on sitä jotain, joka saa sydämein sykkimään, ja silloin tällöin siihen on sortuminen. Nyt kun eletään juhlan aaton aattoa, oli mielestäni hyvä syy ryhtyä pelaamaan yhdellä piakkoin vanhaksi ikääntyvällä pekonipaketilla. Nimittäin ihme on, jos sitä ei jääkaapista edes yhtä pakettia löydy, säilyy pitkään ja yhdestäkin paketista on iloa vaikka suuremmallekin joukolle, kun vaan muut höysteet ovat kohdallaan.

Uudet perunat uunissa

½ l pestyjä uusia perunoita
valkosipulia, rosmariinia, oreganoa ja oliiviöljyä
suolaa maun mukaan

Pese ja rapsuta perunoista kuorenriekaleet pois. Keitä perunoita 5 minuuttia vähässä vedessä kannen alla. Sillä välin kerää uunin kestävään astiaan valkosipuliraastetta ja tuoreita yrttejä makusi mukaan, lorauta perään 2 - 3 rkl oliiviöljyä. Huljauta uunivuokaan esikeitetyt kuivat perunat, käännä pari kertaa, että mausteet tarttuvat pintaan ja tunkaise astia uuniin. Tässä vaiheessa lämpötila oli 175 C, 15 minuutin kuluttua nostin lämmön 200 asteeseen ja lisäsin seuraavat ruokalajit perunoiden seuraksi. Perunat uinuivat uunissa vielä puolisen tuntia, pari kertaa niitä kääntelin, että sain rusketusta pintaan.

Paprikaveneet pekonipeitolla

kolme siivua pekonia, pätkittynä paloiksi
paprika paloiteltuna kuuteen osaan
herkkusienien sisälle menossa ollutta täytettä (vahvaa koskenlaskijaa, herkkusienien jalat, tuoretta timjamia ja tilkkanen rosmariinia, ujosti valkosipulia, mikä ei perunoihin uponnut)

Tunkaise paprikasiivujen päälle herkkusienien ylijäänyttä täytettä, peittele pekonitäkillä. Pane uuniin 200 c, n. 30 - 45 minuuttia, riippuen uunista.

Tee seuraksi tomaattisalaatti

kypsiä tomaatteja siivutettuna (poista kannat, ei niitäkukaan tahdo syödä)
romainesalaattia
yrttejä (basilikaa, sitruunamelissaa ja himppasen minttua)
viikunabalsamicoa (voit toki tehdä kastikkeenkin, mutta minusta ei kaivannut, kun muu ruoka oli aika suolaista)
päälle paahdettuja pinjansiemeniä tai kurpitsansiemeniä

Taiteellisen pieni salaattiannos, söin minä sitä enemmän, mutta tämä tuli kuvaustarkoituksiin.

  Nauti ja syö. Seuraavana päivänä menee loput, kun vaan muistat säilöä asiat jääkaappiin.

Sieniä, perunoita ja paprikaa. Ja pekonia. Joko sanoin pekonia?

Sitten pieni sana juomista. Siideri on välillä erinomaisen hyvä ruokajuoma, etenkin jos ei viiniin tahdo kallistua. Siiderillä en tarkoita yhtään ainoata Suomessa siiderin nimellä myytävää litkua, ellei joitakin harvoja (ja kalliita) suomalaisten pienpanimoiden tuotteita oteta lukuun. Siideri ei koskaan ole maustettu esansseilla tai se ei ole varustettu light-merkinnällä. Se ei myöskään ole makeata, vaan kuivaa. Hyvässä siiderissä lukee Brut tai Dry. Alla yksi hyvä, Duché de Longueville. Ecussonit nyt perinteisesti kaikki ovat makuuni.

Join minä tässä jonkun aikaa sitten huonoakin ulkomaan elävien siideriä, englantilaista. The Governor Cider -merkkistä juomaa. Liian kova. Liian alkoholillista. Ei maata laisinkaan ja vain häivähdys omenasta. Yyh. Ei tule toistumaan, ellei pakko ole.

Minä pidän juhlapyhien viettämisestä. Vaikka asuisin missä maailman kolkassa tahansa, todennäköisesti ruokavalioni seuraisi sen maan juhlia. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Huomenna grillibileissä taatusti saan tuttuja ja turvallisia vaihtoehtoja, itse ajattelin viedä mukanani ainekset sinihome-mansikkasalaattiin sekä tiikerirapuja. Ne vaan ovat niin hyviä. Niin kuin ystävätkin. Seurassa on aina ihanampaa syödä kuin yksin, mutta osaan minä nauttia elämästä itseksenikin. Eihän tästä muuten mitään tulisi.

Omnia mea mecum porto, kirjaimellisesti ympärilläni. Ja mikäli latinankieliset klisheet kiinnostavat, niitä löytyy lisää täältä.