Kalaa raidallisen sian kanssa

Pekoni on ihana ruoka-aines. Sen kanssa tulee leikittyä usein. Tällä kertaa Pohjoisemman Suomen retkellä kehitimme emännan kanssa kuharullareseptin.

Kuha-pekonirullat

n. 500 g fileoitua kuhaa
140 g pekonia
2 dl kuohukermaa

Täyte
50 g voita
50 g Koskenlaskija-juustoa
reilusti tilliä
suolaa ja pippuria

Valmista kalojen täyte, sekoita ainekset atomeiksi. Fileoi kuhafileet ohuemmiksi, että saat ne rullalle. Levitä täyte, rullaa, kiepauta pekonisiivu päälle, tikuta kiinni.

Voitele vuoka, asettele kuha-pekonirullat vuokaan. Kaada päälle kerma, pilko päälle pannulla freesattuja ja suolattuja fenkoleita (me emme freesanneet, jäivät vähän koviksi. Suosittelen siis esikypsennystä.

Paista uunissa n. ½ h, 180 C. Valmiista annoksesta en tietenkään enää kerennyt kuvaa ottamaan, tuli liian nälkä. Seuralaiseksi tein kukkakaali-perunapyreen. Seuraavana päivänä jääneestä pyreestä, yhdestä kuharullasta sekä kermasta surauteltiin kasvisliemen kanssa lounaskeitto, että jaksamme odotella lampaan valmistumista. Keiton kanssa tarjolla oli kylmäsavulohi-bageleita.

Rullat ilman kermaa

Kerman ja fenkolin kanssa

Kasvikset hukkuivat juustoon

Veli ystävänsä kanssa saapui kylään. Samalla tuli veljentytär puolisoineen. Tiesin, että heillä oli ennakkoluuloja etenkin kasvisten suuntaan, mutta kun toisaalta kaikki pasta on hyvää ja etenkin juustoon hukutettu pasta on namia, ajattelin riskeerata ja mietin, että jos ei kelpaa, tilaan lähipitseriasta lättyjä seuraksi. Ruoka ole ole mitään pikaruokaa, mutta täyttävää se on.

Täytetyt parsa- ja kukkakaalicannellonit - Jamie Oliveria mukaillen (kuinka saadaan lapsikin syömään terveellisiä asioita)

300 g parsakaali
300 g kukkakaali
1 kynneton valkosipuli murskana
2 kuivattua chiliä pilkottuna
kourallinen tuoretta timjamia
1 purkki anjovisfileitä valutettuna
kasvisten keitinlientä
140 g paistettua pekonia muruna

200g Creme Fraichea
200 g pecorino- ja mustaleimajuustoa raastettuna
muskottia hippunen
ripaus suolaa
kasvisten keitinlientä loraus

pieni punasipuli
Purkillinen 350 g paseerattua tomaattia
suolaa, mustapippuria
loraus balsamiviinietikkaa
loraus hunajaa ja soijakastiketta

1 pallo mozzarellaa, oliiviöljyä

Leikkaa parsakaali ja kukkakaali paloiksi. Viipaloi varret, laita kaikki suolalla maustettuun kiehuvaan veteen ja keitä noin 6 minuuttia.

Kuumenna öljy ja paista valkosipulia ja chiliä muutama minuutti. Leikkele timjami silpuksi, lisää se pannulle, lisää valutetut anjovisfileet (ja tilkka öljyä), paista muutama minuutti. Fileet hajoavat atomeiksi. Lisää valutettu kukkakaali ja parsakaali pannulle, sekä loraus keitinvettä ja kypsennä ensin kannen alla 15 min ja sitten kansi pois, että neste kuivuu, kunnes palat ovat hajonneet muusiksi.

Sekoita ranskankerma, juusto ja muskotti sekä loraus kasvisten keitinvettä. Tätä ei siis keitellä mitenkään, hivenen helpotusta.

Pehmennä öljytilkassa punasipulisilppua, lisää reilusti suolaa ja mustapippuria, päälle kaada tomaattipyre, loraus hunajaa ja soijakastiketta ja ja balsamiviinietikka pannulle, keittele 10 - 15 min kannen alla.

Anna kukkakaalin ja parsakaalin jäähtyä. Muussaa tasaiseksi. Sekoita pekonimuru joukkoon  hyvin. Täytä cannelloni kuoret ja laita vuokaan kastikkeen. Paras väline täyttämiseen on pursotinpussi tai muovipussi, josta leikkaat yhden kulman pois, älä tee liian suurta reikää.

Kaada tomaattikastike cannelonien päälle sitten kerma-juustoseos. Ripottele reilusti kauttaaltaan mozzarellapaloja. Lorauttele oliiviöljyä keitoksen päälle.

Paista 190-asteisessa uunissa 40 minuuttia kunnes kuplii ja juusto on kullanruskea.

Hyvää oli - understatement of the year - ihanaapas! Lisukkeena tarjosin salaattia ja tuoretta leipää. Viiniä upposi yllättävän paljon. Kerroin ruuan sisällön vasta syömisen jälkeen. Sain kehuja ja luvan tehdä moisia kokeiluja toistekin. Parasta asiassa on, että minulla on samaa ruokaa vielä täksikin päiväksi, eilen nimittäin oli pizzapäivä (pienimuotoinen suolaisen kaipuu).

Pelipiirakka

Roolipelaamiseen vaan jotenkin kuuluu pieni natustelu. Joskus suurempikin. Toisessa porukassa ei ole juurikaan ruuanlaitosta innostunutta sakkia, niinpä usein listalla on ollut aivan liikaa makeita asioita. Minuun vaan aina on vedonnut paremmin suolainen. Niinpä tuijottelin jääkaappiani sillä silmällä ja päädyin piirakkaan.

Hapankaali-nakkipiirakka

Taikina
6 dl vehnäjauhoa ja 2 dl sämpyläjauhoa
100 g laktoositonta voita
1 tl suolaa, ripaus sokeria
pss kuivahiivaa
2,5 dl lämmitettyä rasvatonta laktoositonta maitoa
1 kananmuna

Täyte
100 g hapankaalia
kaksi kuivattua meksikolaista chiliä, jotka olet liottanut palasteltuina vedessä
5 kuutiota pakastepinaattia
250 g nakkeja pilkottuina ja pannulla ruskistettuina
persiljan jämät
purkillinen creme fraichea
2-3 dl juustoraastetta (puna- ja mustaleimaa)
ripaus suolaa

Pilko voi leivontakulhoon, kaada päälle jauhot, suola ja ripaus sokeria. Murentele seos yhteen. Lisää kuivahiiva, sekoita. Lisää lämmin maito ja ajoissa huoneenlämpöön nostettu munanen. Vaivaa yhteen. Jätä kohoamaan liinan alle lämpimään paikkaan. Kestää aika kauan, yli ½ h, älä hätäile.

Huuhtaise hapankaali, purista se kuivaksi. Puristele vesi myös chileistä ja pinaatista. Silppua persilja, sekoita kaikki ainekset.

Levitä pöydälle reilu pala leivinpaperia. Kaulitse taikina tahtomaasi paksuuteen, itse tykkään kaulita sen suhteellisen ohueksi. Kaada täyte toiselle reunalle, taita toinen reuna päälle. Silje piiras. Voitele se maidon ja oliiviöljyn seoksella, pistele reikiä.

Pane piirakka 175 asteiseen uuniin 40 minuutiksi. Jäähdytä ja pakkaa mukaan, tai anna jäähtyä vähän aikaa ja tarjoa tahtomiesi asioiden kanssa.

Proteiinia kasviksista

Oli kävelykaverin kanssa sellainen ystävällimielinen riita tässä jonkun aikaa sitten, että saako kasvisruuasta proteiinia. Minä intin tietämättäni oikein, vaikkei varmaa tietoa ollutkaan. Iltalehdessä on juttu, jonka tahdon talteen vastaavien argumentointihetkien varalle. Sitä paitsi jos kerran pohtii asioita ääneen, jää edes joku jälki aivokuorelle. Ehkä muistan kokeilla jatkossa jotain uutta.

1. Herneet
Etenkin tykkään kuivasta hernerouheesta, sitä on helppo lisätä ruokaan, eikä se vaadi niin pitkää kypsytysaikaa tai liotusta, kuten kokonaiset herneet. Erityisesti tykkään lisätä hernerouhetta wokkeihin ja patoihin. Ja tuoreista herneistä keitelty sosekeitto on taivaallista!

2. Kvinoa
Enpä vielä kertaakaan ole kokeillut, pitää laittaa listalle. Olen minä sitä lounasruokalassamme katsellut, mutta kun en oikein luota muutenkaan heidän tapaansa tehdä kasvisruokaa, niin olen jättänyt väliin. Mikäli kenelläkään on hyviä reseptivinkkejä, saa laittaa tulemaan, kiitos.

3. Pähkinät
Pähkinät ovat vaarallisia. Pidän niistä liikaa. Mutta aina minulla joku pussi on ruokakaapissa, tällä hetkellä taitaa olla cashew-pähkinöitä, niitä uppoaa leipätaikinaan, curryyn ja ihan vaan paljaaltaan suuhun.

4. Pavut
Pitkät vihreät pavut ovat yökyök, mutta kaikki muu kyllä menee. Ja linssit kanssa. Onhan linsseissäkin proteiinia?

5. Kikherneet
Helkkari, ne olen taas unohtanut pitkäksi aikaa. Pitää ostaa pussillinen ja keitellä kaikki kerralla. Sitten kun saaliin pakastaa annospusseissa, on helppo kaivella lisäravintoa ruokaan. Ja hummus on taivaallista dipattavaa!

6. Tofu
Rakastan tofua. Se vaan on niin helppo. Inhottavinta on syödä marinoimatonta ja paistamatonta tofua, sellaista valkoista mautonta löllöä, etenkin lounasruokalat tarjoavat käsittämätöntä tuubaa. Oikein sääliksi käy ihmisiä, jotka luulevat tofun olevan sellaista.

7. Soijapavut
Enpä voi väittää paljon käyttäneeni. Pitää tutustua. Jaa, paitsi että siellä samaisessa parjaamassani lounasruokalassa oli salaattipöydässä näitä jonkun aikaa sitten, olivat aika maukkaita.

8. Vihreät vihannekset
Erityisesti pinaatissa ja parsakaalissa on proteiinia. Arvatkaa, mitkä ovat lempivihanneksiani. Joo. Hyvin menee!

9. Hamppu
Kolme ruokalusikallista hampunsiemeniä sisältää 10 grammaa proteiinia. Pitää muistaa ja etsiä kokeiluun.

10. Chia-siemenet
Mitä nää on? Emmää vaan tiedä. Pitää etsiä ja testata.

11. Seesamin-, auringonkukan- ja unikonsiemenet
Juu, juu ja juu.

12. Seitan
Ei tietysti sovi, jos on gluteenivamma. Pari kertaa olen natustanut ja hyvää on ollut. Enemmänkin tietysti voisi, mutta kun sitä ei noista normikaupoista saa, aina pitäisi lähteä jonnekin. Itse en ole viitsinyt tehdä, kun en ole hankkinut aineksia, mutta ei tuo nyt niin äärettömän vaikealta vaikuta. Sitäkin voisi tehdä suuremman annoksen kerralla ja sitten pakastaa.

13. Kasvimaidot
Soija-, kaura- ja mantelimaidot eivät oikein minulle maistu. Mutta en minä juo maitoakaan. Kermat ovat sitten asia erikseen, niitä kyllä käytän, myös kasvisversioina.

14. Kaakao

"Ruokalusikallinen makeuttamatonta kaakaojauhoa sisältää noin gramman proteiinia." Okei, jos siis joskus tahtoisi herkutella terveellisesti, kannattaa käyttää VanHoutenia. Sitä minulla tosin on aina kaapissa, koska talviaikaan joskus tekee mieli kaakaota - rommikaakaota. Paha täti.

Hirveetä touhua

Ikinä en ole eläissäni hirveä käsitellyt, mutta kertahan se on ensimmäinenkin, kun pala tuodaan Pohjoisemmasta Suomesta saakka tarjolle.

Työkaveri antoi reseptin ja minä tein - jälleen kerran hivenen soveltaen, mutta lähes oikeilla aineksilla.

Hirvi-pekonikääryleet

pala hirvipaistia (ehkä se oli joku paisti, ehkä lihaa oli n. 400 g)
200 g pekonia
3 banaanisalottisipulia
100 g yrtti-valkosipulituorejuustoa
puolikas puntti persiljaa
nokare voita
1 dl viiniä
1 dl vettä
sokeria
suolaa
pippuria
timjamia
muutama katajanmarja
2 dl kuohukermaa

Irroita mahdolliset pahat osat pois, kalvot ja muut valkoiset asiat. Leikkaa paisti siivuiksi, hakkaa siivut litteiksi. Tee täyte: paistele pekonisilppua pannussa, lisää sinne salottisipulisilppu, paista hiljakseen, kunnes sipuli on pehmeätä. Yhdistä kulhossa tuorejuustoon ja persiljasilppuun. Paistele pannussa vettä, viiniä, sokeria ja suolaa, anna redusoitua, ota neste talteen. Suolaa ja pippuroi hirveet levyt, jaa niille täyte. Pyörittele rulliksi, kiepauta pekonisuikula rullan ympärille, kiinnitä hammastikuilla tai paistilangalla.

Paista rulliin pinta voinokareessa. Lisää paistinneste, kerma ja vettä. timjamia ja katajanmarjoja. Anna rullien hautua nesteessä kannen alla 50 min - reilu tunti. Siirrä rullat hetkeksi lämpimään uuniin uuniin. Paistele kastiketta kasaan, mikäli tarvitsee, kaada se rullien päälle. Tarjoa muusin, jäisien karpaloiden ja salaatin kera.

Itke ja nauti. Täyttävää ja hyvää. Varo sisäänpiiloutuneita cocktailtikkuja.

Ja sitten jotain aivan muuta

Tämänkin reseptin olen joskus kirjoittanut muistiin johonkin lukuisista blogeistani. Mutta hävinnyt on sekin. Parempi kirjata ylös, nyt kun suurinpiirtein muistaa, mitä siihen tuli.

Feta-broilerivuoka

Grillattu broileri revittynä luistaan
Grillibroilerin nahka atomeiksi silputtuna
200 g salaattijuustoa muruna (ota vaan halvinta)
Pari pientä sipula (eivät kuuluneet alkuperäiseen ohjeeseen)
valkosipuli raastettuna
kunnon loraus öljyä
2 rkl currya
1 chili murskana
muutama mustapippuri murskattuna
timjamia
2,5 dl valkoviiniä
reilu ruokalusikallinen hunajaa. (ei ollut alkup. reseptissä)
1 kanaliemikuutio
kiehuvaa vettä pari desiä
100 g pinaattia (puuttui alkuperäisestä reseptistä)
puntti persiljaa
2 dl creme fraichea

Erottele grillatun broilerin lihan uunivuoan pohjalle. Ripottele silputtu nahka joukkoon. Murusta feta pinnalle.

Tee liemi. Paistinpannun pohjalle tulee loraus öljyä. Siihen sipulit, valkosipuli ja curry, sekä muut mausteet. Herätä mausteet, ennen kuin kaadat valkoviinin pannuun. Anna kiehua kasaan kymmenisen minuuttia. Lisää kanaliemikuutio ja kiehuva vesi (kiehuva siksi, että kastike ei lakkaa kiehumasta, jos käytät kylmää, kestää vähän aikaa, ennen kuin neste kiehuu jälleen). Lisää hunaja (pyöristää makua). Anna kiehahtaa ennen kuin lisäät silputun persiljan ja pinaatin. Viimeiseksi lisää creme fraiche, sitten ei enää tarvitse kiehutella.

Kaada kastike fetan ja broilerin päälle tasaisesti. Tulee söpö tummanvihreä kuorrutus. Vuoka menee uuniin 200 C-asteeseen 35 - 40 minuutiksi. Tarjoa salaatin ja riisin kera. Suolaa ei tarvitse, sitä kyllä riittää.

Oli hyvää. Sitä on vieläkin jääkaapissa, koska meitä oli syömässä vain kolme naista. Vuoasta siis riittää ainakin kuudelle henkilölle.

Piirakkaa - helppoa ja kosteata

Aamulla oli kollega tehnyt lomallelähtönsä kunniaksi (ja pakastintaan tyhjentääkseen) omenapiirakkaa. Maistoin palasen ja ihastuin kosteuteen ja makeuteen. Minähän en mitään terveysruokaa tahdo, jos kerta makeata on tarkoitus tarjota. Piti oikein ohje kysyä, koska huomenna menen taas ystävien luokse ja minulta on tilattu sekä jälkiruoka että jättikatkaravut.

Kollegan kostea mustikka-omenapiirakka (uunipellillinen)

Pohja
3 kananmunaa
3 dl hienoa sokeria
100 - 150 g sulatettua voita tai margariinia sulana
kermarahkapurkki (10%)
0,5 - 0,75 dl maitoa
6 dl vehnäjauhoa
1 rkl leivinjauhetta
vaniljasokeria tai -uutetta, kardemummaa ja kanelia

Omena tahtomassasi muodossa, tai vadelmia, mustikoita tai mitä nyt päälle tahdot laittaa.

Muruseos
50 g voita tai margariinia sulana
1 dl sokeria
1 - 2 dl vehnäjauhoa

Vatkaa munat ja sokeri sekaisin. Itse lorauttelin seuraavaksi vaniljauutetta ja kanelia. Kippaa sekaan kermarahka, maito ja sula voi. aitten lisää jauhot, johon on sekoitettu leivinjauhe. sekoita kunnolla, kumoa leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Levitä tasaiseksi. Kaada marjat päälle. Tee muruseos. Levitä se marjojen päälle.

Pidä uunissa n. 35 - 40 minuuttia 200 asteessa. Viilennä. Odota seuraavaan päivään, että saat vietyä sen naapurilähiöön. Sinne ajattelin vielä ottaa vaniljakastiketta tai jäätelöä mukaan, ettei vaan ole liian terveellistä jälkiruokaa.

Kai sitä pitäisi vähän maistaa, että tietää, uskaltaako ystäville tarjota.

Tästähän tuli nyt sellainen heteromiehen unelma, makea, helppo ja kostea. Jepjep.