Piparijuustokakku

Olen menossa naapurilähiöön jouluaatoksi. Lupasin hulluuksissani tuoda jälkiruokaa, vaikka kaikki tietävät, etten ole siinä lajissa taitava. Olen suurten ja epämääräisten mittojen nainen. Ajattelin kuitenkin, että kyllä nyt aina yhdestä uunijuustokakusta selvitään. Siitä se ajatus sitten lähti. Plarasin miljoona ohjetta ja yhdistin ne alla olevaksi.

Piparijuustokakku

Pohja
175 g Annan appelsiinipipareita - olivat jääneet huomaamatta edelliseltä joulukaudelta
80 g voita


Täyte
400 g tuorejuustoa - tätä varmaan olisi pitänyt olla enemmän, mutta kun ei ollut
2 dl piparkakkumaitorahkaa
n. 1 dl muscovado sokeria
1 tl kanelia
4 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
3 rkl maissijauhoa

Ota iso irtopohjakakkuvuoka. Vuoraa pohja leivinpaperilla ja voitele reunat öljyllä. Murskaa piparit, ota voi lämpenemään. Sotke keskenään piparimurska ja voi, leivitä seos vuoan pohjalle sekä vähän reunoillekin.

Sekoita täytteen ainekset astiassa. Itse taisin kipata kaikki epämääräisessä järjestyksessä, paitsi vispasin kananmunien rakenteen rikki ja maissijauhon sotkin jääkaappikylmään kermaan ennen seokseen lisäämistä.

Uuni 170 C, 1 h. Sen jälkeen sammuta uunin lämpö, jätä kakku sinne 4 tunniksi. Sitten säilytä sitä kylmässä ja toivo parasta, koska eihän sitä voi rikkoa. Saa nähdä, mitä tästäkin taas tulee. Teen varmaan jonkun marjamelban tai makusiirapin tälle kaveriksi ennen kuin vien tarjolle.

Kesän makuja

Kun asustelee itsekseen, niin jotenkin nauttii erityisen paljon hetkistä, jotka saa viettää ystäviensä seurassa. Viihdyn itsekseni, teen ruokaa itsekseni, mutta parhaat ruokamuistot ovat tapahtumista, joissa paikalla on muitakin. Yhteisöllisyys sopii minulle, vaikkei yhdessä asuminen sopisikaan. Juhannusaatoksi sain kutsun naapurilähiöön. Luvassa oli grilliruokaa, itse lupasin tuoda salaatin ja tiikerirapuainekset.

Aloitimme iltamat lasillisella sampanjaa. Minusta on mukavaa, että nykyään saa myös hyviä pieniä pulloja, turhapa sitä olisi ollut laatuainetta pullotolkulla litkiä, etenkin kun kyseessä ei ollut juopumistarkoitus. Siihen  sopivat edukkaammatkin aineet. Punkkuvalintakin oli erittäin onnistunut, ehkä turhankin robusti, mutta maukas. En olisi uskonut, että Amerikoista löytäisi hyvää punaviiniä.

Herkkusienet menivät uuniin pekonikääreessä, pannulla paistuivat tiikeriravut ja grillissä maggaraa sekä lihaa. Salaatiksi tahdoin jotain, missä olisi mansikkaa. Siitä se ajatus sitten taas lähti, googlasin erilaisia vaihtoehtoja, niistä yhdistelin salaatin.

Sinihomejuusto-päärynä-mansikkasalaatti

150 g sinihimejuustoa

½ l mansikoita

1 päärynä kuorittuna ja pilkottuna

100 g rucolaa

10 g romainesalaattia

herkkusienten jalat (hatut menivät uuniin pekonikääreessä)

varhaissipulin varsia (sinne menivät koko nipun varret)

100 g voissa paahdettuja cashewpähkinöitä

Tuoretta minttua ja basilikaa

Kastike

1 cl viikunabalsamicoa

2 cl oliiviöljyä

loraus hunajaa

Tee salaatinkastike valmiiksi odottelemaan. Silppua herkkusienten jalat ja varhaissipulin varret kulhoon, leikkele romaine paloiksi ja kumoa kulhoon. Paahda pähkinät ja kaada ne talouspaperin päälle luovttamaan mahdollinen ylimääräinen voi pois kyljiltään. Lisää rucola, minttusilppu ja päärynänpalat salaattikulhoon, kaada kastike perään, sekoita. Silppua perään sinihomejuusto ja halotut mansikat. Sekoita varovaisesti. Lisää vielä muutama mansikka pinnalle basilikasilpun ja paahdettujen pähkinöiden kera. Huokaile ja nauti.

Varoitus, pähkinöitä paahtaessaan ei saisi sitten selkäänsä kääntää, onnistuin osittain käräyttämään omani.

 Älä koskaan tee salaattia valmiiksi ennen aikojasi, se lötkistyy ja vetistyy. Salaatinkastikkeen voit tehdä ja pilkkoa aineksia, mutta yhdistäminen kannattaa tehdä vasta juuri ennen tarjoilua.

Rapujen höysteenä on valkosipulia, limen kuorta, limen mehu, persiljaa, sitruunamelissaa ja timjamia. Chiliä tuli lähes liikaa, vaikka piti vain mausteeksi sitä lisätä...

Jälkiruokana meillä oli kahvia, valkosuklaakuningatarjäätelöä ja pensasmustikoita. Eipä ihminen muuta tarvitse. Kehuimme muuten kuorossa Ingmanin jäätelömakuja, erottuvat edukseen sekä hinnaltaan että makumaailmaltaan. Silmät alkoivat lupsuttaa jo yhdentoista jälkeen, ajelin taksilla kotiin, unessa olin jo ennen yhtä. Naureskelimme poislähtiessäni, että tämä varmaan oli sellainen keski-ikäisten ja sairaiden juhannusjuhla, kun emme edes kunnon remurientoa saaneet aikaan. Mutta eiköhän senkin aika vielä tule, pahoin pelkään ja ilolla toivon.