Pelipiirakka

Roolipelaamiseen vaan jotenkin kuuluu pieni natustelu. Joskus suurempikin. Toisessa porukassa ei ole juurikaan ruuanlaitosta innostunutta sakkia, niinpä usein listalla on ollut aivan liikaa makeita asioita. Minuun vaan aina on vedonnut paremmin suolainen. Niinpä tuijottelin jääkaappiani sillä silmällä ja päädyin piirakkaan.

Hapankaali-nakkipiirakka

Taikina
6 dl vehnäjauhoa ja 2 dl sämpyläjauhoa
100 g laktoositonta voita
1 tl suolaa, ripaus sokeria
pss kuivahiivaa
2,5 dl lämmitettyä rasvatonta laktoositonta maitoa
1 kananmuna

Täyte
100 g hapankaalia
kaksi kuivattua meksikolaista chiliä, jotka olet liottanut palasteltuina vedessä
5 kuutiota pakastepinaattia
250 g nakkeja pilkottuina ja pannulla ruskistettuina
persiljan jämät
purkillinen creme fraichea
2-3 dl juustoraastetta (puna- ja mustaleimaa)
ripaus suolaa

Pilko voi leivontakulhoon, kaada päälle jauhot, suola ja ripaus sokeria. Murentele seos yhteen. Lisää kuivahiiva, sekoita. Lisää lämmin maito ja ajoissa huoneenlämpöön nostettu munanen. Vaivaa yhteen. Jätä kohoamaan liinan alle lämpimään paikkaan. Kestää aika kauan, yli ½ h, älä hätäile.

Huuhtaise hapankaali, purista se kuivaksi. Puristele vesi myös chileistä ja pinaatista. Silppua persilja, sekoita kaikki ainekset.

Levitä pöydälle reilu pala leivinpaperia. Kaulitse taikina tahtomaasi paksuuteen, itse tykkään kaulita sen suhteellisen ohueksi. Kaada täyte toiselle reunalle, taita toinen reuna päälle. Silje piiras. Voitele se maidon ja oliiviöljyn seoksella, pistele reikiä.

Pane piirakka 175 asteiseen uuniin 40 minuutiksi. Jäähdytä ja pakkaa mukaan, tai anna jäähtyä vähän aikaa ja tarjoa tahtomiesi asioiden kanssa.

Proteiinia kasviksista

Oli kävelykaverin kanssa sellainen ystävällimielinen riita tässä jonkun aikaa sitten, että saako kasvisruuasta proteiinia. Minä intin tietämättäni oikein, vaikkei varmaa tietoa ollutkaan. Iltalehdessä on juttu, jonka tahdon talteen vastaavien argumentointihetkien varalle. Sitä paitsi jos kerran pohtii asioita ääneen, jää edes joku jälki aivokuorelle. Ehkä muistan kokeilla jatkossa jotain uutta.

1. Herneet
Etenkin tykkään kuivasta hernerouheesta, sitä on helppo lisätä ruokaan, eikä se vaadi niin pitkää kypsytysaikaa tai liotusta, kuten kokonaiset herneet. Erityisesti tykkään lisätä hernerouhetta wokkeihin ja patoihin. Ja tuoreista herneistä keitelty sosekeitto on taivaallista!

2. Kvinoa
Enpä vielä kertaakaan ole kokeillut, pitää laittaa listalle. Olen minä sitä lounasruokalassamme katsellut, mutta kun en oikein luota muutenkaan heidän tapaansa tehdä kasvisruokaa, niin olen jättänyt väliin. Mikäli kenelläkään on hyviä reseptivinkkejä, saa laittaa tulemaan, kiitos.

3. Pähkinät
Pähkinät ovat vaarallisia. Pidän niistä liikaa. Mutta aina minulla joku pussi on ruokakaapissa, tällä hetkellä taitaa olla cashew-pähkinöitä, niitä uppoaa leipätaikinaan, curryyn ja ihan vaan paljaaltaan suuhun.

4. Pavut
Pitkät vihreät pavut ovat yökyök, mutta kaikki muu kyllä menee. Ja linssit kanssa. Onhan linsseissäkin proteiinia?

5. Kikherneet
Helkkari, ne olen taas unohtanut pitkäksi aikaa. Pitää ostaa pussillinen ja keitellä kaikki kerralla. Sitten kun saaliin pakastaa annospusseissa, on helppo kaivella lisäravintoa ruokaan. Ja hummus on taivaallista dipattavaa!

6. Tofu
Rakastan tofua. Se vaan on niin helppo. Inhottavinta on syödä marinoimatonta ja paistamatonta tofua, sellaista valkoista mautonta löllöä, etenkin lounasruokalat tarjoavat käsittämätöntä tuubaa. Oikein sääliksi käy ihmisiä, jotka luulevat tofun olevan sellaista.

7. Soijapavut
Enpä voi väittää paljon käyttäneeni. Pitää tutustua. Jaa, paitsi että siellä samaisessa parjaamassani lounasruokalassa oli salaattipöydässä näitä jonkun aikaa sitten, olivat aika maukkaita.

8. Vihreät vihannekset
Erityisesti pinaatissa ja parsakaalissa on proteiinia. Arvatkaa, mitkä ovat lempivihanneksiani. Joo. Hyvin menee!

9. Hamppu
Kolme ruokalusikallista hampunsiemeniä sisältää 10 grammaa proteiinia. Pitää muistaa ja etsiä kokeiluun.

10. Chia-siemenet
Mitä nää on? Emmää vaan tiedä. Pitää etsiä ja testata.

11. Seesamin-, auringonkukan- ja unikonsiemenet
Juu, juu ja juu.

12. Seitan
Ei tietysti sovi, jos on gluteenivamma. Pari kertaa olen natustanut ja hyvää on ollut. Enemmänkin tietysti voisi, mutta kun sitä ei noista normikaupoista saa, aina pitäisi lähteä jonnekin. Itse en ole viitsinyt tehdä, kun en ole hankkinut aineksia, mutta ei tuo nyt niin äärettömän vaikealta vaikuta. Sitäkin voisi tehdä suuremman annoksen kerralla ja sitten pakastaa.

13. Kasvimaidot
Soija-, kaura- ja mantelimaidot eivät oikein minulle maistu. Mutta en minä juo maitoakaan. Kermat ovat sitten asia erikseen, niitä kyllä käytän, myös kasvisversioina.

14. Kaakao

"Ruokalusikallinen makeuttamatonta kaakaojauhoa sisältää noin gramman proteiinia." Okei, jos siis joskus tahtoisi herkutella terveellisesti, kannattaa käyttää VanHoutenia. Sitä minulla tosin on aina kaapissa, koska talviaikaan joskus tekee mieli kaakaota - rommikaakaota. Paha täti.

Hirveetä touhua

Ikinä en ole eläissäni hirveä käsitellyt, mutta kertahan se on ensimmäinenkin, kun pala tuodaan Pohjoisemmasta Suomesta saakka tarjolle.

Työkaveri antoi reseptin ja minä tein - jälleen kerran hivenen soveltaen, mutta lähes oikeilla aineksilla.

Hirvi-pekonikääryleet

pala hirvipaistia (ehkä se oli joku paisti, ehkä lihaa oli n. 400 g)
200 g pekonia
3 banaanisalottisipulia
100 g yrtti-valkosipulituorejuustoa
puolikas puntti persiljaa
nokare voita
1 dl viiniä
1 dl vettä
sokeria
suolaa
pippuria
timjamia
muutama katajanmarja
2 dl kuohukermaa

Irroita mahdolliset pahat osat pois, kalvot ja muut valkoiset asiat. Leikkaa paisti siivuiksi, hakkaa siivut litteiksi. Tee täyte: paistele pekonisilppua pannussa, lisää sinne salottisipulisilppu, paista hiljakseen, kunnes sipuli on pehmeätä. Yhdistä kulhossa tuorejuustoon ja persiljasilppuun. Paistele pannussa vettä, viiniä, sokeria ja suolaa, anna redusoitua, ota neste talteen. Suolaa ja pippuroi hirveet levyt, jaa niille täyte. Pyörittele rulliksi, kiepauta pekonisuikula rullan ympärille, kiinnitä hammastikuilla tai paistilangalla.

Paista rulliin pinta voinokareessa. Lisää paistinneste, kerma ja vettä. timjamia ja katajanmarjoja. Anna rullien hautua nesteessä kannen alla 50 min - reilu tunti. Siirrä rullat hetkeksi lämpimään uuniin uuniin. Paistele kastiketta kasaan, mikäli tarvitsee, kaada se rullien päälle. Tarjoa muusin, jäisien karpaloiden ja salaatin kera.

Itke ja nauti. Täyttävää ja hyvää. Varo sisäänpiiloutuneita cocktailtikkuja.

Ja sitten jotain aivan muuta

Tämänkin reseptin olen joskus kirjoittanut muistiin johonkin lukuisista blogeistani. Mutta hävinnyt on sekin. Parempi kirjata ylös, nyt kun suurinpiirtein muistaa, mitä siihen tuli.

Feta-broilerivuoka

Grillattu broileri revittynä luistaan
Grillibroilerin nahka atomeiksi silputtuna
200 g salaattijuustoa muruna (ota vaan halvinta)
Pari pientä sipula (eivät kuuluneet alkuperäiseen ohjeeseen)
valkosipuli raastettuna
kunnon loraus öljyä
2 rkl currya
1 chili murskana
muutama mustapippuri murskattuna
timjamia
2,5 dl valkoviiniä
reilu ruokalusikallinen hunajaa. (ei ollut alkup. reseptissä)
1 kanaliemikuutio
kiehuvaa vettä pari desiä
100 g pinaattia (puuttui alkuperäisestä reseptistä)
puntti persiljaa
2 dl creme fraichea

Erottele grillatun broilerin lihan uunivuoan pohjalle. Ripottele silputtu nahka joukkoon. Murusta feta pinnalle.

Tee liemi. Paistinpannun pohjalle tulee loraus öljyä. Siihen sipulit, valkosipuli ja curry, sekä muut mausteet. Herätä mausteet, ennen kuin kaadat valkoviinin pannuun. Anna kiehua kasaan kymmenisen minuuttia. Lisää kanaliemikuutio ja kiehuva vesi (kiehuva siksi, että kastike ei lakkaa kiehumasta, jos käytät kylmää, kestää vähän aikaa, ennen kuin neste kiehuu jälleen). Lisää hunaja (pyöristää makua). Anna kiehahtaa ennen kuin lisäät silputun persiljan ja pinaatin. Viimeiseksi lisää creme fraiche, sitten ei enää tarvitse kiehutella.

Kaada kastike fetan ja broilerin päälle tasaisesti. Tulee söpö tummanvihreä kuorrutus. Vuoka menee uuniin 200 C-asteeseen 35 - 40 minuutiksi. Tarjoa salaatin ja riisin kera. Suolaa ei tarvitse, sitä kyllä riittää.

Oli hyvää. Sitä on vieläkin jääkaapissa, koska meitä oli syömässä vain kolme naista. Vuoasta siis riittää ainakin kuudelle henkilölle.

Piirakkaa - helppoa ja kosteata

Aamulla oli kollega tehnyt lomallelähtönsä kunniaksi (ja pakastintaan tyhjentääkseen) omenapiirakkaa. Maistoin palasen ja ihastuin kosteuteen ja makeuteen. Minähän en mitään terveysruokaa tahdo, jos kerta makeata on tarkoitus tarjota. Piti oikein ohje kysyä, koska huomenna menen taas ystävien luokse ja minulta on tilattu sekä jälkiruoka että jättikatkaravut.

Kollegan kostea mustikka-omenapiirakka (uunipellillinen)

Pohja
3 kananmunaa
3 dl hienoa sokeria
100 - 150 g sulatettua voita tai margariinia sulana
kermarahkapurkki (10%)
0,5 - 0,75 dl maitoa
6 dl vehnäjauhoa
1 rkl leivinjauhetta
vaniljasokeria tai -uutetta, kardemummaa ja kanelia

Omena tahtomassasi muodossa, tai vadelmia, mustikoita tai mitä nyt päälle tahdot laittaa.

Muruseos
50 g voita tai margariinia sulana
1 dl sokeria
1 - 2 dl vehnäjauhoa

Vatkaa munat ja sokeri sekaisin. Itse lorauttelin seuraavaksi vaniljauutetta ja kanelia. Kippaa sekaan kermarahka, maito ja sula voi. aitten lisää jauhot, johon on sekoitettu leivinjauhe. sekoita kunnolla, kumoa leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Levitä tasaiseksi. Kaada marjat päälle. Tee muruseos. Levitä se marjojen päälle.

Pidä uunissa n. 35 - 40 minuuttia 200 asteessa. Viilennä. Odota seuraavaan päivään, että saat vietyä sen naapurilähiöön. Sinne ajattelin vielä ottaa vaniljakastiketta tai jäätelöä mukaan, ettei vaan ole liian terveellistä jälkiruokaa.

Kai sitä pitäisi vähän maistaa, että tietää, uskaltaako ystäville tarjota.

Tästähän tuli nyt sellainen heteromiehen unelma, makea, helppo ja kostea. Jepjep.

Perjantai-illan ratoksi

Minä sitä vaan tyhjennän pakastinta.  Siinä menee aikaa, koska olen ollut hamsteri, enkä edes oikein tiennyt, mitä kaikkea pakastimestani löytyy. Huomista grillipäivää varten sieltä löytyi muun muassa ystävän mukanaan tuomat karitsan fileet. Ne ovat nyt 12 h sulaneet jääkaapissa, saavat jatkaa sulamista, ennen kuin upotan ne jogurttimarinadiin.

Sen lisäksi naamakirjan mainokset tehoavat minuun, kun niissä vain puhutaan ruuasta. Tein huomiselle myös New Yorkin juustokakun, tosin ilman creme fraiche -päällystä. Aion ottaa mukaan vaniljakastiketta ja vadelmia, niillä se on helppo viimeistellä. Sen verran tietysti muutin taas ohjetta, että maustamattoman tuorejuuston korvasin appelsiinituorejuustolla. Kaikki maitotuotteet menivät kakkuun hylana, koska keskuudessamme on laktoosi-intolerantikkoja, enkä minä pahaa kenellekään tahdo. Etenkään en silloin kun ruokaa tarjoan.

Kakku muuten näyttää nyt uunista otettuna aivan sairaan hyvältä! Jaksaisinpa kuvata. Kunpa joku opettaisi minut siirtämään kuvat puhelimesta tietokoneelle jotenkin näppärämmin. Nyt teen sen tyhmästi gmailin kautta.

Asiaan. Kaikkihan me tiedämme, että rakastan katkarapuja ja cavaa/ kuohuviiniä/ sampanjaa. Etenkin kun ne yhdistetään. <3 Tällä kertaa ajatuksena oli päästä eroon viimeisestä vierasvarakatkarapupaketista pakastimessa.

Parsakaalia ja jättikatkarapuja (alkuruuaksi salaattipedillä kolmelle tai yhdelle nälkäiselle päivälliseksi)

225 g jättikatkaravun pyrstöjä au naturel (minulla oli Femeg -merkkisiä Pirsman pakastimesta)
lämpäre voita (nokare, noin 30 g)
loraus öljyä, n. 2 rkl
korianterin siemeniä
kuivattu chilipalko (olisivatpa chilini jo olleet valmiita!)
puolikas yksikyntinen valkosipuli raasteena
100 g parsakaalin nuppusia pieneksi silputtuna
viiden tuoreen punasipulin varret (ei saa hukata hyviä asioita)
tuoretta timjamia muutama varsi
puolikkaan limen mehu
vettä reilu desi
loraus soijakastiketta

Sulata katkaravun pyrstöt ohjeen mukaan (huuhtele ja anna valua n. tunnin) ja kuivaa ne. Pilko parsakaali nuppusiksi, sipulin varret ja varaa muutenkin kaikki ainekset valmiiksi. Murskaa chili ja korianterin siemenet.

Lisää keskilämpöiselle pannulle voi ja öljy, täräytä ne lämmöllä. Kun ne rauhoittuvat, lisää mausteet ja valkosipuli, anna hetki oleskella pannulla, ennen kuin tyrkkäät mukaan parsakaalin palaset. Pyöräyttele pari minuuttia, lisää katkaravut ja lisää lämpöä. Paistele ravut kypsiksi, menee muutama minuutti, väri muuttuu söpön pinkiksi.

Vähän surulliselta näytti tässä vaiheessa.

Loppupelissä lisää sipulin varret ja limen mehu. Kuumenna kiihkeästi, kumoa tarjoiluastialle. Lisää pannulle vesi ja soijakastike. Kuumentele pari minuuttia ja kaada katkarapujen päälle. Syö ja itke. Ai niin ja juo. Cava vaan on niin namia. Dippaa kastike leivällä kohti ääntä. Itke toisen kerran. Onnesta.

Pakastimen tyhjennystä

Kun on tyhmä pää, siitä voi kärsiä koko ruumis. Sikäli jos ruuan tekemistä ja nauttimista nyt voi kärsimykseksi sanoa. Minulta jäi nimittäin pakastimen ovi raolleen päivän ajaksi. Nyt on koko pakastin aika jäinen. Sen lisäksi päätin tyhjentää sen syömällä. Onneksi ei ole mitään kallisarvoista, ellei sellaseksi nyt sienipaketteja voi sanoa. Mutta syksyhän on vasta tulossa, minulle on jopa luvattu, että saattaisin päästä tänäkin syksynä sieneen. Ja onhan minulla salainen aseeni, kuivatut sienet.

Viime aikoina olen paistellut suolaisia piirakoita, niihin saa näppärästi kätkettyä kaikenlaista. Epäilyttäviäkin asioita on löytynyt, jossain vaiheessa olen hätävaraksi ostanut pakastevihanneksia. Hyi kamala ja hui olkoon. Sopivat korkeintaan nälkäisen työläisen pyttipannuevääksi ja siihenkin kovin huonosti kertaalleen lämpöä ottaneina lumisina möhkäleinä. Kun olisin nainen, enkä hiiri, niin kantaisin eväät biojätteisiin.

Sitten hyviin asioihin. Vihasin kaalin tuoksua ja makua kääpiönä. Onneksi minulle ei sitä väkisten syötetty. Nykyään menevät kaikki, punakaali, valkokaali, hapankaali, parsakaali, kukkakaali ja ruusukaali. Mutta yksi on ylitse kaiken, varhaiskaali. Ensinnäkin jo ulkonäkö on kutsuva, kaunis, kevyt vihreä. Toiseksi tuoksu, mikä voi olla ihanampaa kuin kasteenkostea rapiseva kaalinkerä, Korkeintaan kiinteä pilvenvalkoinen kukkakaalipumpula dipattuna sinihomejuusto-jogurttidippiin. Tai miten olisi kaali suikaloituna pannulle, kuuma lämpö pienen öljytilkan kanssa, ropsaus pippuria ja suolaa perään ja tarjolle vaikka lihapalan kanssa?

Tällä kertaa kuitenkin tarjolle pääsivät pari muuta ystävääni, parsakaali ja ruusukaali.

Ruusukaali-parsakaali-pekonipannu

300 g ruusukaaleja irtolehdiksi riivottuna
300 g parsakaalia pieniksi nuppusiksi silputtuna
Pieni punasipuli
Puolikas valkosipuli
170 g pekonia
Nokare voita
Currya
(Suolaa)

Paista pekonisilppu pannulla ruskeaks. Saisi olla rapea lopputulos. Nostele ruskeat pekoninpalaset erilleen, jätä rasva pannuun. Lisää siihen nokare voita ja teelusikallinen currya. Kaada kuumalle pannulle sipulisilput, pyöräytä pari kertaa ennen kuin kumoat mukaan parsakaalin nuput. Pyöräyttele muutama minuutti, ennen kuin lisäät ruusukaalin lehdet. Jatka pyörittelyä, kunnes kaalit ovat kypsiä, mutta edelleen al dente. Lisää paistetut pekonin palat (ja suola). Sekoita ja tarjoa pastan tai uusien perunoiden kanssa. Voi sen syödä ihan siltänsäkin.

Makaronipuun katveessa olisi ihanaa elää

Pasta on saatanan keksintö. Siitä saa turhan moninaista ruokaa, kaikki uppoaa minuun kuin se klassinen kuuma veitsi kovaan voihin. Sitten kun vielä yhdistetään pastaan juusto, minua saa raapia irti astian reunoista niin kuin uuriruokaa uunin pohjalta. Lasagne ei ole mikään pikaruoka, eikä sitä myöskään mielletä kesäruuaksi, mutta siitä riittää useammaksi päiväksi moniaisille henkilöille, jos luvassa on festivaali ja sen vaatima toipumisaika - ei tarvitse koko ajan olla miettimässä, että onko kotona ruokaa, kun sinne saakka pääsee.

Kauhanpuolustajan krapula-ase (lasagne)

Tomaattikastike

2 punasipulia (keltainenkin kävisi)
löraus öljyä
pari porkkanaa silppuna
(jos olisi ollut, myös pari sellerin vartta silppuna)
500 g paseerattiua tomaattia + loraus vettä purkin huuhteluun
pari kourallista kuivattuja suppilovahveroita murskana
mustapippuria, rosmariinia, timjamia, currya ja paprikajauhetta
reilu ruokalusikallinen hunajaa
puolikas valkosipuli raasteena
800 g jauhelihaa (no kun halavalla sain, vähempikin olisi riittänyt)
suolaa ja soijakastiketta

Kaatele mausteet öljyyn keskikuumalle pannulle, herätä hetki, kumoa perään sipulit ja poerkkanat (sekä sellerin varret). Kun kuullottuminen on päässyt alkuun, lisää paseerattu tomaatti, vesi ja murskatut sienet. Tällä kertaa yrtitkin olivat kuivia, sinne vaan sekaan, ne kyllä kestävät keittelyä. Kansi päälle ja anna sopan porista. (Jos olisi tilkka viiniä, se olisi lisätty ennen paseerattua tomaattia ja keitelty hetki.)

Paista jauhelihat parissa osassa, lisää suolaa ja valkosipulia, kaada tomaattikastikkeen sekaan. Anna kastikkeen porista hiljakseen ainakin 15 minuuttia, tarkista suola, lisää soijakastiketta, jos tarvitsee.

Valkokastike

70 g voita tai ingmariinia
1 dl vehnäjauhoja
7 dl maitoa
150 g punaleimaemmentalia
viherpippuria, suolaa ja muskottipähkinää

Sulata kasarissa margariini, lisää jauhot, pyörittele pari minuuttia, että jauhot kypsyvät, mutta älä ruskista. Lisää vähitelen lämmintä maitoa (lämmitä mikrossa), vispaa, anna sakeutua, lisää maitoa, vispaa, anna sakeutua... Lisää mausteet. Vielä hetki kuplintaa matalalla lämmöllä. Käännä levy ykköselle, lisää juusto, anna sen sulaa.

Tuoreita tomaatteja viipaleina
120 g fetajuustomurua (salaattijuusto, joku halvin sopii erittäin hyvin)
Täysjyvälasagnelevyjä (Rainbown täysjyvälevyt ovat halvempia kuin valkoinen höttö-levyt, suosittelen)

Ota isoin vuoka, jonka omistat. Kiroa, ettei ole syvempää. Reunat olisi tietysti pitänyt öljytä, mutta et muista kuitenkaan. Pohjalle reilu kauhallinen tomaattikastiketta, ensimmäinen lasagnelevykerros, lisää tomaattikastiketta, valkokastiketta, fetamurua.... Kunnes tulevat reunat vastaan. Lisää viimeisen valkokastikekerroksen päälle tuoreet tomaattiviipaleet ja kuorruta salaattijuustomurulla. Tuikkaa uuniin 45 minuutiksi, 180. Sammuta lämpö, anna vuoan olla uunissa vielä 15 minuuttia.

Jos olisin Jamie Oo, olisin repinyt tähän kuvausta varten parvekkeelta tuoretta timjamia ja roiskinut oliiviöljyä pintaan. Vaan en ole, siksi saa olla tällaisenaan. Ehkä tarjoilun yhteydessä laitan tarjolle niitä. Ja salaattia, mullon tosi komee varhaiskaali jääkaapissa odottelemassa.

Maistoin äsken. Helevetin hyvää, chiliä nyt tietysti olisi voinut lisätä. Mutta mitenkäs tuo uuninpohja puhtaaksi saadaan? Vuoan laidat tulivat taas pahasti vastaan. Puhdistusvinkkejä vastaanotetaan tässä numerossa. Kiitos.

Kesän makuja

Kun asustelee itsekseen, niin jotenkin nauttii erityisen paljon hetkistä, jotka saa viettää ystäviensä seurassa. Viihdyn itsekseni, teen ruokaa itsekseni, mutta parhaat ruokamuistot ovat tapahtumista, joissa paikalla on muitakin. Yhteisöllisyys sopii minulle, vaikkei yhdessä asuminen sopisikaan. Juhannusaatoksi sain kutsun naapurilähiöön. Luvassa oli grilliruokaa, itse lupasin tuoda salaatin ja tiikerirapuainekset.

Aloitimme iltamat lasillisella sampanjaa. Minusta on mukavaa, että nykyään saa myös hyviä pieniä pulloja, turhapa sitä olisi ollut laatuainetta pullotolkulla litkiä, etenkin kun kyseessä ei ollut juopumistarkoitus. Siihen  sopivat edukkaammatkin aineet. Punkkuvalintakin oli erittäin onnistunut, ehkä turhankin robusti, mutta maukas. En olisi uskonut, että Amerikoista löytäisi hyvää punaviiniä.

Herkkusienet menivät uuniin pekonikääreessä, pannulla paistuivat tiikeriravut ja grillissä maggaraa sekä lihaa. Salaatiksi tahdoin jotain, missä olisi mansikkaa. Siitä se ajatus sitten taas lähti, googlasin erilaisia vaihtoehtoja, niistä yhdistelin salaatin.

Sinihomejuusto-päärynä-mansikkasalaatti

150 g sinihimejuustoa

½ l mansikoita

1 päärynä kuorittuna ja pilkottuna

100 g rucolaa

10 g romainesalaattia

herkkusienten jalat (hatut menivät uuniin pekonikääreessä)

varhaissipulin varsia (sinne menivät koko nipun varret)

100 g voissa paahdettuja cashewpähkinöitä

Tuoretta minttua ja basilikaa

Kastike

1 cl viikunabalsamicoa

2 cl oliiviöljyä

loraus hunajaa

Tee salaatinkastike valmiiksi odottelemaan. Silppua herkkusienten jalat ja varhaissipulin varret kulhoon, leikkele romaine paloiksi ja kumoa kulhoon. Paahda pähkinät ja kaada ne talouspaperin päälle luovttamaan mahdollinen ylimääräinen voi pois kyljiltään. Lisää rucola, minttusilppu ja päärynänpalat salaattikulhoon, kaada kastike perään, sekoita. Silppua perään sinihomejuusto ja halotut mansikat. Sekoita varovaisesti. Lisää vielä muutama mansikka pinnalle basilikasilpun ja paahdettujen pähkinöiden kera. Huokaile ja nauti.

Varoitus, pähkinöitä paahtaessaan ei saisi sitten selkäänsä kääntää, onnistuin osittain käräyttämään omani.

 Älä koskaan tee salaattia valmiiksi ennen aikojasi, se lötkistyy ja vetistyy. Salaatinkastikkeen voit tehdä ja pilkkoa aineksia, mutta yhdistäminen kannattaa tehdä vasta juuri ennen tarjoilua.

Rapujen höysteenä on valkosipulia, limen kuorta, limen mehu, persiljaa, sitruunamelissaa ja timjamia. Chiliä tuli lähes liikaa, vaikka piti vain mausteeksi sitä lisätä...

Jälkiruokana meillä oli kahvia, valkosuklaakuningatarjäätelöä ja pensasmustikoita. Eipä ihminen muuta tarvitse. Kehuimme muuten kuorossa Ingmanin jäätelömakuja, erottuvat edukseen sekä hinnaltaan että makumaailmaltaan. Silmät alkoivat lupsuttaa jo yhdentoista jälkeen, ajelin taksilla kotiin, unessa olin jo ennen yhtä. Naureskelimme poislähtiessäni, että tämä varmaan oli sellainen keski-ikäisten ja sairaiden juhannusjuhla, kun emme edes kunnon remurientoa saaneet aikaan. Mutta eiköhän senkin aika vielä tule, pahoin pelkään ja ilolla toivon.

Sydän- ja verisuonitautiperimä ei aina kiitä

Mää vedän mitä vaan, sekä kasvisruokaa, valkoista ja punaista lihaa tai kalaa. Jos saan valita, enimmäkseen koitan keventää ja nautiskella sen puoli kiloa kasviksia päivässä, mutta proteiinia tarvitsemme kaikki, samoin kuituja. Pekonissa vaan on sitä jotain, joka saa sydämein sykkimään, ja silloin tällöin siihen on sortuminen. Nyt kun eletään juhlan aaton aattoa, oli mielestäni hyvä syy ryhtyä pelaamaan yhdellä piakkoin vanhaksi ikääntyvällä pekonipaketilla. Nimittäin ihme on, jos sitä ei jääkaapista edes yhtä pakettia löydy, säilyy pitkään ja yhdestäkin paketista on iloa vaikka suuremmallekin joukolle, kun vaan muut höysteet ovat kohdallaan.

Uudet perunat uunissa

½ l pestyjä uusia perunoita
valkosipulia, rosmariinia, oreganoa ja oliiviöljyä
suolaa maun mukaan

Pese ja rapsuta perunoista kuorenriekaleet pois. Keitä perunoita 5 minuuttia vähässä vedessä kannen alla. Sillä välin kerää uunin kestävään astiaan valkosipuliraastetta ja tuoreita yrttejä makusi mukaan, lorauta perään 2 - 3 rkl oliiviöljyä. Huljauta uunivuokaan esikeitetyt kuivat perunat, käännä pari kertaa, että mausteet tarttuvat pintaan ja tunkaise astia uuniin. Tässä vaiheessa lämpötila oli 175 C, 15 minuutin kuluttua nostin lämmön 200 asteeseen ja lisäsin seuraavat ruokalajit perunoiden seuraksi. Perunat uinuivat uunissa vielä puolisen tuntia, pari kertaa niitä kääntelin, että sain rusketusta pintaan.

Paprikaveneet pekonipeitolla

kolme siivua pekonia, pätkittynä paloiksi
paprika paloiteltuna kuuteen osaan
herkkusienien sisälle menossa ollutta täytettä (vahvaa koskenlaskijaa, herkkusienien jalat, tuoretta timjamia ja tilkkanen rosmariinia, ujosti valkosipulia, mikä ei perunoihin uponnut)

Tunkaise paprikasiivujen päälle herkkusienien ylijäänyttä täytettä, peittele pekonitäkillä. Pane uuniin 200 c, n. 30 - 45 minuuttia, riippuen uunista.

Tee seuraksi tomaattisalaatti

kypsiä tomaatteja siivutettuna (poista kannat, ei niitäkukaan tahdo syödä)
romainesalaattia
yrttejä (basilikaa, sitruunamelissaa ja himppasen minttua)
viikunabalsamicoa (voit toki tehdä kastikkeenkin, mutta minusta ei kaivannut, kun muu ruoka oli aika suolaista)
päälle paahdettuja pinjansiemeniä tai kurpitsansiemeniä

Taiteellisen pieni salaattiannos, söin minä sitä enemmän, mutta tämä tuli kuvaustarkoituksiin.

  Nauti ja syö. Seuraavana päivänä menee loput, kun vaan muistat säilöä asiat jääkaappiin.

Sieniä, perunoita ja paprikaa. Ja pekonia. Joko sanoin pekonia?

Sitten pieni sana juomista. Siideri on välillä erinomaisen hyvä ruokajuoma, etenkin jos ei viiniin tahdo kallistua. Siiderillä en tarkoita yhtään ainoata Suomessa siiderin nimellä myytävää litkua, ellei joitakin harvoja (ja kalliita) suomalaisten pienpanimoiden tuotteita oteta lukuun. Siideri ei koskaan ole maustettu esansseilla tai se ei ole varustettu light-merkinnällä. Se ei myöskään ole makeata, vaan kuivaa. Hyvässä siiderissä lukee Brut tai Dry. Alla yksi hyvä, Duché de Longueville. Ecussonit nyt perinteisesti kaikki ovat makuuni.

Join minä tässä jonkun aikaa sitten huonoakin ulkomaan elävien siideriä, englantilaista. The Governor Cider -merkkistä juomaa. Liian kova. Liian alkoholillista. Ei maata laisinkaan ja vain häivähdys omenasta. Yyh. Ei tule toistumaan, ellei pakko ole.

Minä pidän juhlapyhien viettämisestä. Vaikka asuisin missä maailman kolkassa tahansa, todennäköisesti ruokavalioni seuraisi sen maan juhlia. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Huomenna grillibileissä taatusti saan tuttuja ja turvallisia vaihtoehtoja, itse ajattelin viedä mukanani ainekset sinihome-mansikkasalaattiin sekä tiikerirapuja. Ne vaan ovat niin hyviä. Niin kuin ystävätkin. Seurassa on aina ihanampaa syödä kuin yksin, mutta osaan minä nauttia elämästä itseksenikin. Eihän tästä muuten mitään tulisi.

Omnia mea mecum porto, kirjaimellisesti ympärilläni. Ja mikäli latinankieliset klisheet kiinnostavat, niitä löytyy lisää täältä.

Sesonkituote - parsarisotto

Tähän aikaan vuodesta parsat huutelevat minulle. Yllättävää kyllä, hollandaisen kanssa niitä ei vielä ole tullut syötyä kertakaan, sen sijaan männä viikolla rakentelin suolaisen piirakan niistä. Ja kun parsaa jäi, niin tein viikonloppuna risoton.

Parsarisotto

2,5 dl risottoriisiä
pieni punasipuli
loraus öljyä
1 dl punaviiniä
6 vihreätä parsaa
tuoretta timjamia ja tuoretta basilikaa
mustapippuria
suolaa
1 l kanalientä
80 g parmesania
reilu nokare voita

Pehmentele pannulla punasipulia öljyssä sillä välin kun keität kuorittuja parsoja muutaman minuutin. Huuhtele parsat nopeasti kylmän veden alla, että kypsyminen lakkaa, säilyttävät kauniimman vihreän värinsä. Pistä varret paloiksi, säästä nuput kauneussyistä kokonaisina. Tee kanaliemi parsan keitinveteen.

Kun sipuli on pehmennyt, lisää riisi ja kuullota se. Lisää punaviini, olisi varmaan pitänyt olla valkkaria, vaan kun ei ollut, kun en juo. Kiehuttele alkoholi pois ja anna viinin imeytyä riisiin, ennen kuin lisäät ensimmäisen kauhallisen kanalientä. Ja sitten vaan annat nesteen imeytyä, samalla kun hämmentelet riisiä. Lisää nestettä niin pitkään, kunnes riisistä alkaa tulla sellainen tahmaisen näköinen ja pehmeä. Sen jälkeen lisää mausteet, parsat, juusto ja voi. Tarjoile välittömästi. Minun risottoni olisi kaivannut hivenen lisää nestettä, jäi himppasen liian kuivaksi, se ei saisi olla mikään jäykkä puuro, vaan melkein velli. Siis aikuisten oikeasti jos sitä tekisi.

Kun puhelimen kameran linssi on vähän tuhruinen, tulee söpöjä utukuvia...

Herkkua, sanon minä, mutta täytyy pitää parsasta, koska maku jakaa mielipiteitä. Söin sitä muuten kolmena päivänä, riisi ja juusto ovat aika jämäyttävä yhdistelmä. Kyseessä ei ole mikään kevyt kasvisruoka.

Suojelen itseäni ahmimiselta

Kun töissä syön kevyesti, joko omatekoista keittoa, salaattia tai alakerran lounasravintolan salaattipöydän antimia, töistä tullessa on nälkä. Ja jos nälkäisenä alkaa vasta tehdä ruokaa, kerkeää tuputtamaan melkoisen kasan myös ruuantekoruokaa. Siksi koitan täyttää pakastinta valmiilla ruoka-annoksilla, että saisin nopeasti lämmitettyä iltaevästä itselleni. - Sitä paitsi viiden maissa alkaa Sydämen asialla -sarja, se on niitä harvoja minulle kelpaavia ohjelmanumeroita, mielelläni liimaudun telkkarin ääreen ensimmäiseksi tunniksi nollaamaan aivoni työn jälkeen.

Tänään oli ruuantekopäivä. Ostin halvennuksesta puoli kiloa brolerinpihvejä, paistelin ne ja pakastin. Pihvien väliin laitoin palasen leivinpaperia, että saan tarvittaessa näppärästi vain yhden pihvin pois pakastimesta, eikä tarvitse koko määrää sulattaa kerralla.

Sen jälkeen oli keiton vuoro.

Kukkakaali-linssikeitto

300 g kukkakaalia
iso porkkana
2 pientä perunaa (tai yksi iso)
pari sellerin vartta
kasvisliemikuutio
chilipalko (kokonainen kuivattu)
korianterin ja fenkolinsiemeniä sekä mustapippuria murskattuna
1 rkl tuoretta timjamia
vettä (reilu litra ehkä)
2 dl linssejä

Laita vesi kiehumaan kattilaan, lisää sinne pilkotut porkkanat, peruna, varsisellerin palaset sekä kukkakaali, kasvisliemikuutio, murskatut mausteet sekä kokonainen chilipalko. Keittele pehmeäksi kannen alla, n. 20 min.

Soseuta blenderissä (kaada keitinneste talteen siksi aikaa) tai tehosekoilijalla. Sitä ennen ota kuitenkin pois chilipalko. Tällä kertaa tulisuus saa esiintyä sivuosassa. Kaada soseutettu mössö takaisin kattilaan, huuhtele linssit ja lisää ne kattilaan. Kaada keitinnestettä takaisin kattilaan. Keittele 10 minuuttia, että linssit ovat kypsiä.

Muistaessasi sekoita välillä, tai käy niin kuin minulle ja osa linsseistä jumittuu kattilan pohjaan, koska proteiini... Älä kaavi palaneita palasia sieltä keiton joukkoon, et tahdo maistaa palanutta makua. Tarkista suola, lisää, jos tahdot. Sekaan käyvät myös tuorejuustot tai sinihomejuusto, kerma tai partaukon jogurtti (tai edullisempi sateenkaari-turkkilainen). Pakasta keitto n. 3 - 4 dl annoksissa. Tai miten paljon nyt tahdot keittoa syödäkään. Minä syön paljon. Tai sitten radikaalisti tarjoa 3 - 5 henkilölle välittömästi hyvän tuoreen leivän kanssa.

Pohjaanpalanutta touhua.

Sitten kävin viikonlopun ruoka-annoksen vuoro. Teki mieli parsarisottoa, kun kaapissa notkui kuutisen vanhahkoa vihreätä parsatankoa. Mutta se onkin jo aivan eri tarina, tulee joskus toiste.

Unohdin sipulin, onneksi parvekkeella on ruohosipulia.

Maailman toiseksi laiskimman naisen piirakka

Maailman laiskin nainen ostaisi varmaan piirakkansa kaupasta, mutta koska olen vasta maailman toiseksi laiskin, niin minun piirakkani pohja tuli suoraan kaupan pakastealtaasta. Alkuperäinen tarkoitus oli kyllä ihan sivistyneesti tehdä pohjakin itse, mutta se jää seuraavaan kertaan. Hyvä kun kerkesin oikeaan aikaan naapurilähiöön paikalle, meni nimittäin perjantain vierailu vähän pitkäksi baarireissuineen kaikkineen. Ja unta olisi lauantaiaamuna riittänyt.

Pinaatti-katkarapu-piiras

iso lehtitaikinalevy
100 g vuohenjuustoa
150 g luumutomaatteja
200 g oliivi-feta-antipastoa (no, kun oli tarjouksessa, muuten olisin varmaan laittanut purkillisen oliiveja ja jotain juustoraastetta)
100 g tuoretta pinaattia
Pussillinen pakastekatkaravunpyrstöjä
4 kananmunaa
1 prk Rainbow kuohukermaa (laktoositon)
vajaa purkillinen vettä
suolaa (vähän, n. ½ tl)
Seafood mausteseosta reilu teelusikallinen
chiliä ripaus
herbes de provcence maisteseosta 1 rkl

Sulata lehtitaikinalevy, kaulitse se ohkaisemmaksi leivinpaperille. Esipaista 10 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Sillä välin tee muna-kerma-vesi-seops, sen sekaan silppua tuore pinaatti ja lisää mausteet.

Otan piirakkalevy uunista, silppua sen päälle tomaatit, kumoa oliivit ja feta sekä katkaravun pyrstöt. Kaada pinaattimunakermamausteseos päälle ja ripottele vuohenjuusto paloina päällimmiseksi, ennen kuin työnnät uuniiinvajaaksi puoleksi tunniksi 220 asteiseen uuniin. Piirakkaa tulee muuten niin paljon, että suosittelen paistamaan sen syvällä uunipellillä, piirakkavuoat ovat auttamatta liian pieniä.

Meinasi unohtua kuvan otto, muistin juuri ennen kuin viimeisiä paloja vietiin.

Piirakan lisäksi tarjolla oli juustoja, viinirypäleitä ja keksejä. Jälkiruuaksi saimme mustikkapiirakkaa ja vaniljajäätelä. Helppoa herkkua. Se oli tarkoituskin, että pääsisimme pelaamaan nopeasti.

Edellisen illan emäntä teki kauniin tonnikala-pastasalaatin. Ja hyvääkin se oli. Oliivejan on tullut viime aikoina niin syötyä, että taitaa rittää vähäksi aikaa. Pitää kysäistä tämän salaatin kastikkeen ohje, muutenhan tuonne voi tunkea, mitä tahtoo. Mutta etenkin basilikan lehdet tekivät mausta ihanan keväisen. Melkein laulattamaan alkoi.

Kierrätä pyöritä pellavapäätä - tai ruoka-aineksia

Ruokapöytä on lähes ainoa paikka, missä kerkeän keskustella kollegoiden kanssa muustakin kuin työstä ja työasioista. Tänään taas pari ihmistä tunnustautui pilleri- tai proteiinipatukkaruuan kannattajaksi, heitä ei ruuan tekeminen eikä juuri syöminenkään kiinnosta. Sellaisiin olen törmännyt aikaisemminkin, ymmärrän, että me ihmiset olemme erilaisia. Silti vähän aina oudoksuttaa, mutta todennäköisesti ihminen voi elää ajattelematta ruokaa sen kummemmin, yleensä sellaiset henkilöt ovat kovin hoikkia ja hyväkuntoisia.

Tänään jääkaapista löytyi puolikas paketti bratwursteja ja 500 g hapankaalia. Molemmilla alkoi olla lopun ajat käsillä, oli syytä ryhtyä toimenpiteisiin. Lopputulemana oli hapankaali-pekoni-makkarapiirakka. Pohjan mittasuhteet saattavat olla vähän katollaan, koska en mitannut mitään, keräilin vain aineksia kasaan. Sen lisäksi olen jostain syystä ihastunut taikinaan, johon murennellaan rasva ennen kuin lisätään neste. Se ei taida olla ihan oikeaoppista, mutta hyvää siitä tulee. Se kai on pääasia.

Hapankaali-pekoni-makkarapiiras

Pohja
2 dl vehnäjauhoa
1,5 dl kaurahiutaleita
2 - 3,5 dl sämpyläjauhoa
suolaa
reilu ruokalusikallinen oreganoa
80 g margariinia tai voita (tällä kertaa laitoin ingmariinia)
2,t tl kuivahiivaa
1 dl kermaa + 1,5 dl vettä (olisin voinut käyttää maitoa tai pelkkää vettä)

Kaatele kuivat aineet leivontakulhoon, lisää rasva, nypi ainekset yhteen, lisää hiiva ja sen jälkeen neste. Alusta kunnolla, anna nousta lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Taikinan ei tarvitse olla mikään tönkkö, mieluummin pehmeä.

Täyte
500 g hapankaalia
150 g bratwurstia
125 g pekonia
yksi makea paprika
korianterin siemeniä, fenkolin siemeniä, chili, muutama mustapippuri
pari teelusikallista öljyä
rosmariinia, timjamia, ruohosipulia
roiskaus  (1 - 2 dl) juustoraastetta

Pane uuni lämpenemään + 200 C:een. Huuhtele hapankaali ja jätä se valumaan. Lorauta pannulle tilkkanen öljyä ja lisää murskatut mausteet. Silppua pekoni pannulle, huiskauta pilkotut paprikat ja makkarat perään, kun pekonista alkaa irrota rasva. Keittele ja kääntele niitä hetki pannulla, kaada suurin osa rasvasta pois, ennen kuin lisäät mausteet ja sekoitat hapankaalin kanssa.

Jaa kohonnut taikina kahtia, kaulitse alapala pikkuisen suuremmaksi kuin yläpala. Nosta alapala pellille, kumoa täyteaineet ja levitä ne tasaisesti. Ripottele juustoraastetta. Kaulitse kansi täytteen kokoiseksi ja rypytä pohja päälle. Tuiki muutama reikä haarukalla ja roiskaise piirakka uuniin. Anna olla siellä n. 35 - 40 minuuttia, kunnes piirakka on ruskea. Anna jäähtyä ennen kuin tulee ahmimiskohtaus.

Eikä yhtään haittaa, vaikket olekaan rypyttämisen maailmanmestari.

On se vain ihanaa, että parvekkeella alkavat yrtit pörhistellä. Miten oli helppoa käydä sieltä ruohosipulia, kun en jaksanut alkaa kuoria ja kuullottaa tavallista sipulia. Sekin toki olisi käynyt. Samoin mittkä tahansa tahtomasi kasvikset, valkosipuli, sinihomejuusto, feta, oliivit, tonnikala, jauheliha. Tämä on jääkaapin tyhjennin parhaasta päästä!

Voin vakuuttaa, oli hyvää. Mutta jos ihminen tahtoo syödä pillereitä, saa hän niinkin tehdä. Tai olla kokonaan syömättä. Itse laitoin suosiolla puolet pakkaseen, koska eväs on aika tuhtia. Syön sitä vielä huomennakin. Burph.

Keittoa - soppaa

Sosekeitot ovat maukkaita ja terveellisiä. Tai olisivat, ellei minulla olisi paha tapa tunkea niihinkin tuorejuustoa, sinihomejuustoa, kermaa tai jogurttia. Hyvä puoli toki on, että en laita niitä muuhun ainesmäärään nähden paljon, mutta se pieni määrä yleensä tekee kaiken eron.

Parsakaalisosekeitto

keltasipuli silppuna
loraus öljyä
mustapippuria, fenkolin siemeniä ja korianterin siemeniä murskattuna
500 g parsakaalia silppuna, kukinnot erikseen ja varsi erikseen
kuumaa vettä sen verran, että ainekset peittyvät.
2 pientä perunaa raasteena
soijakastiketta loraus
0,5 dl kermaa
timjamia

Kaada kattilan pohjalle loraus öljyä, sen lämmettyä lisää maustemurska ja kohta perään sipulit. Hauduttele niitä pienellä lämmöllä, että sipuli alkaa pehmetä. Seuraavaksi lisää mukaan parsakaalin varsisilppu. sekoittele hetki, lisää kuumaa vettä, kansi päälle, ja keittele viitisen minuuttia, sitten lisää parsakaalin kukinnot. Kansi päälle ja hiljakseen keitä 15 minuuttia. Soseuta keitto, lisää perunat raasteena, soijakastiketta loraus ja timjami. Keittele toiset 15 minuuttia. Tarkoitus on, että perunasta irtoa tärkkelys saostaa keittoa vähän lisää, mutta perunasuikulat jäävät sattumiksi keittoon. Lopuksi loraus kermaa ja tuoretta timjamia pinnalle.

On muuten hyvää. Maku kehittyy pitkään keittäessä toisenlaiseksi kuin yhden keiton tekniikalla, syvenee kivasti. Ennen kerman lisäämistä väri oli aika vihreä.

Ruoka - ihana tekosyy

Ystävät ovat perhe, jonka on omin pikkukätösin päässyt poimimaan kaikkien maailman ihmisten joukosta. Valikoitu rat pack. Juu juu, tiedänhän minä, että en ole tavannut kuin murto-osan maailman väkijoukosta, mutta niistä olen päässyt osaksi joukkoa, jossa minun on hyvä olla. Eikä vähiten siksi, että yhteiset ruokailuhetket ovat sinkulle suurta juhlaa. Jopa silloin, kun syödään vain vähän arkisemmin, eikä vietetä mitään juhlaa.

Eilen grillasimme naapurilähiössä. Tyyliin kuuluu, että kaikki tuovat jotain ja tekevät sitten sulassa sovussa, ennen kuin istahdamme pöytään pitkän kaavan mukaan. Isännät huolehtivat tällä kertaa grillattavista, porsaan pihvit, bratwurstit ja sinihome-wilhelmit kävivät grillissä ottamassa komean värin pintaansa, ennen kuin ne siirrettiin paistokasariin pannulle hautumaan matalalla lämmöllä (pihvit pohjalle ja maggarat päälle, sillä tavoin pihvikin hautui pehmoiseksi omassa ja makkaroiden nesteissä.) Uunissa valmistuivat pekoniin käärityt herkkusienet, pekoni saa kovan pinnan ja sisällä odottaa ihana koskenlaskija-herkkusieniyllätys.

Minun tuomiseni tällä kertaa olivat sienikastike, jättikatkaravut ja uudet perunat.

Lämmin perunasalaatti

1,5 kg uusia perunoita
200 g fetajuustoa (tähän kelpaa se halvin)
kunnon nokare voita
persiljapuntti silppuna

Keitä perunat kypsiksi, hauduta hetki kannen alla kuumalla liedellä, että vesihöyry haihtuu (n. 5 min.). pilko perunat veitselä kattilassa pienemmäksi, saavat olla epämääräisen kokoisia suurehkoja palasia.Lisää murusteltu feta, voi ja persilja. Sekoita ja siirrä tarjoiluastiaan. Tähän sopisi myös kevätsipuli, ruohosipuli, limen tai sitruunan kuori ja mehu sekä tietenkin valkosipuli. Tällä kertaa valkosipulia en laittanut, koska sitä meni jöttikatkarapuihin.

Pannulla paistetut jättikatkaravut

Pari pakettia pakastettuja maustamattomia jättikatkaravun pyrstöjä (reilu 400 g)
valkosipuli
limen kuori ja mehu
chiliä, seesaminsiemen ja wasabimausteseosta
voita ja öljyä
ruohospiulia

Sulata pyrstöt pakkauksen ohjeen mukaan (huuhtele juoksevalla kylmällä vedelä, sulata huoneenlämmössä ainakin tunti). Raasta limen kuori ja silppua se Murskaa valkosipuli, itse käytän kiinalaisia yksikyntisiä, koska olen laiska enkä jaksa kuoria. Paistinpannun pohjalle lisää voita ja loraus öljyä. Kun se herää, kaada mukaan mausteet, valkosipulimurska ja limen kuori, annan niiden myös herätä ennen kuin nakkaat kuumalle pannulle sulaneet katkaravun pyrstöt mukaan. Kääntele rapuja pannulla, kunnes niiden väri muuttuu kauniin vaaleanpunaiseksi. Lisää ruohosipuli ja kaada tarjoiluastiaan. Tajunnanräjäyttävän ihania!

Helppo orakas-kantarellikastike

pakastettuja esikäsiteltyjä sieniä (omasta pakkasesta)
mustapippuria
voita
sipuli-creme fraiche purkki
persiljasilppua

Kasarin pohjalle sulatetussa voissa herätetään mustapippuri. Sen jälkeen kaada sienet sekaan, keittele hetki kasaan. Kaada kasariin sipuli-creme fraiche sekä persiljasilppu. Lämmitä ja kaada tarjoiluastiaan. Helppoa ja herkullista! Joko kävi selväksi, etten ole monimutkaisten ohjeiden kaveri? Tähän olisi sopinut myös purjo, mutta sitä olisi pitänyt sitten kasarin pohjalla kypsentää rasvassa miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia ennen sienten lisäämistä, ettei se jäisi raa´aksi ja kovaksi.

Päivän uusi englanninkielinen sana oli muuten orakas. Wood hedgehog tai hedgehog mushroom. Söpöä.

Tuli taas niin kiire kuvaa ottaessa, että rajaus on pyllystä, katkaravut puuttuvat ja  talouspaperirullakin jäi kuvaan notkumaan. Mutta kun nälkäiset odottivat selän takana...

Tarjolla oli myös pieni savusiika, grillattua halloumia sekä pari laatua tuoresalaatteja. Ruokajuomana lasillinen italialaista. Hyvin pärjäsi juoma grilliruualle. Jälkiruuaksi ihanaa lakritsijäätelöä kuplajuoman kera. Ja sitten vähän kahvia päälle. Olipa taas ihanaa ajella taksilla kotiin iltasella, vaikka matka ei ole pitkä, niin jotenkin kunnon ruokailun päälle ihminen kaipaa hemmottelua loppuun saakka. Eikä se nyt niin kalliiksi tule kuin entisen elämän baarikeikat. Huhhuh. Keski-ikä ei oikeastaan ole yhtään huonompi paikka.

Maailman helpoin leipä

Keittiömme tuotekehitys on pannut parastaan ja testannut vaivaamattoman leivän ohjetta edestakaisin, sinne ja tänne. Tässä viimeisin, asioiden parannettu versio. Ensimmäinen kokeilu löytyy haircut-puolelta.

Vaivaamaton tomaattileipä

3,5 dl vehnäjauhoja

3 dl sämpyläjauhoa

1 dl kaurahiutaleita

2tl suolaa

0,5tl kuivahiivaa

1 dl turkkilaista jogurttia

0,5 dl tomaattipyrettä

vajaa kourallinen oreganoa

3,5 dl lämmintä vettä (n. kädenlämpöistä)

Sekoita (mielellään lasikulhossa) kuivat aineet, suolan, hiivan ja oreganon keskenään. Kaada joukkoon jogurtti ja vesi, johon olet sekoittanut tomaattipyreen ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla (tarttuu lasiastiaan parhaiten) ja anna kohota 12-18 tuntia.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata kuumenemaan samalla. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoa myös taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Heitä taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia, nosta lämpötila 250 asteeseen. Anna jäähtyä, on helpompi leikata, eikä leipä murru.

Muita mieltäni vaivaavia asioita tällä hetkellä ovat alkava kevät. Minulla piti olla sellainen kesä, että en kasvata mitään, mutta toisin kävi, kun ystävä lähetti neljän erilaisen tomaatin siemeniä ja paria chililaatua. Tomaatit on jo koulittu kertaalleen, chili pitäisi siirtää ruukkuunsa. Pikkubasilika kuoli melkein kokonaan, luulen, että ikkunalaudalla vetää hennolle ja kylmänaralle kasville liikaa.

Aionkin oikaista basilikan suhteen, varmaan ensi viikonloppuna haen kaupasta ruukkubasilikan, käytän osan ja vahvat pikkutaimet tungen multaan. Ikkunalaudalla ovat jo samalla tavalla alkunsa saaneet timjami ja rosmariini. Mitä sitä nyt hyviä kasveja poisheittämään? En pysty. Tai noh, talvella pystyn, kun tiedän, etteivät ne silloin kasva, mutta kevät on vähän toinen juttu.

Aamu alkaa A:lla

Kyllä Yuicekin sen aikanaan tiesi, vaikkei tainnut mikään aamupalan syöjä ollakaan. Taisi enemmän keskittyä mallaspirtelöiden nauttimiseen. Mutta pirtelöä tein minäkin tänä aamuna. Viikonloput ovat ihanaa aikaa, kun ei ole kiire kustannuspaikalle. Silloin nautin aamiaista pitkän kaavan mukaan.

Aamusmoothie

banaani
kiwi
pätkä kurkkua
1 dl vaniljajogurttia
1 dl maitoa

Tunge eväät palasina tehosekoilijaan - ei kuorineen kuitenkaan. Anna sekoittimen työskennellä materiaali muussiksi. Nauti. On niin terveellistä, että heikompia hirvittää. Ja hyvää.

Huomenaamulla kokeilen sellaista, johon tungen sellerinvarsia, olen kehittänyt viime aikoina pahan addiktion sellerinvarsiin. Ja kääpiönä jo hajukin etoi. Haju ei vieläkään ole parasta siinä kasviksessa. Jos muistan, ostan inkivääriä ja roiskaisen sitä mukaan.

Viikonloppuaamuihin kuuluu myös kahvi. Avioeron jälkeen hankin itselleni jonkun edullisen Braunin räyskän lähi-Pirsmasta. Hyvin se on palvellut, mutta nyt kun sain ystävältä Moccamasterin, on kieltämättä kahvin laatu parantunut huomattavasti. Braunistakaan tosin en ole luopumassa, ajattelin hankkia kahvinkeitin-keittokirjan ja sitten ryhtyä tekemään ruokaa tieteen nimissä. Tai huvin.

Silloin tällöin keittelen kahvia mutteripannulla. Siihen vaan pitää hankkia omanlaisensa pöönit. Minä kuitenkaan mikään hifistelijä ole, niinpä tyydyn lähikaupan tarjontaan, Segafredoa sieltä yleensä mukaan tarttuu. Koska mielihalu iskee aika harvoin, arvatkaas, missä kahviani säilytän? Pakastimessa tietenkin, siellä se ei pilaannu välittömästi paketin avaamisen jälkeen. Kannattaa tosin huomioida, että pakkaa sitten sen kahvinsa kunnolla, muuten saa kaupanpäälle jännittävän tuoksuisen pakastimen.

Siitä se ajatus sitten lähti

Ajelin kotiin pitkin Hämeentietä. Siellä on joku Rauhanpuolustajien pesäpaikka. Tuli mieleen, että puolustaakohan kukaan kauhoja. Mietin, että minustahan voi tulla ensimmäinen. Rakastan ruokaa, harrastan sitä, en hifistele, mieluusti menen sieltä, missä aita on matalin. Käytän tarvittaessa eineksiä ja puolivalmisteita, mutta joskus iskee pipertelyvimma, sitten mennään pitkän kaavan mukaan. Erityisesti silloin, jos kylään on tulossa ystäviä, tahdon tarjota parempaa. Ihmiset ovat siitä mukava laji, että yleensä pitävät ruuasta ja ruuantekijästä.

Uutta ruokalajia tehdessäni luen useampia reseptejä. Yleensä noudatan niistä yhtä. Seuraavalla kerralla teen reseptin itse. Siksi kirjaan näitä muistiin, että voisin tahtoessani toistaa onnistuneen ruuan - tai varoa pahaa reseptiä.

Edit. 13.4. Sen verran unentokkurassa jo olin, kun gmail-tilin blogia varten perustin, että kirjasin itseni sisään kauhan Suojelijana. Olkoon sitten niin. Jää vaan hyvä email-osoite käyttämättä. Onneksi kuitekin blogin sain vielä vaihdettua Kauhanpuolustajaksi.

Tämä ei jää tähän. Jatkoa seuraa.