Suloinen (?) sopankeittäjä

Rapujuhlissa pitää aina olla paljon muuta ruokaa, muuten saattaa seurata humala. Voihan se humala tulla siitä huolimatta, mutta parempi on, että vatsassa on täytettä ennen kuin sinne ryhdytään raakaa viinaa kaatamaan ravunpyrstöjen kunniaksi.

Koska me ystäväporukassa järjestämme juhlamme nyyttikestiperiaatteella, kenellekään ei tule taloudellisesti liian kova taakka kannettavaksi. Tällä kertaa minun tehtäväkseni valikoitui alkukeitto. Sillä oli pari kriteeriä, ei lihaa, koska joukossamme on kasvissyöjiä, eikä tikkuja ja multaa (lue sieniä), koska niitä inhoaa pari ihmistä. Onneksi muita asioita ei poissuljettu.

Tahdoin keitosta täyttävän ja kauniin, mutta mieluusti myös juhlavan. Aikani googlailtuani muistin hernesosekeiton, tein sitä joskus tyttöjen iltaa varten. Sitten löytyi useampiakin reseptejä,

Créme Ninon (10 henkilölle)

3 isoa jauhoista perunaa
2 punasipulia
3 rkl ruokaöljyä
mustapippuria, suolaa, ripaus savupaprikaa
n. 7 dl vettä
3 kasvisannosfondirasiaa
1 kg 100 g pakasteherneitä (kaksi 450 g pussia ja yksi 200 g pussi)
Lisää vettä n. 1 - 1,5 litrraa

4 dl kuohukermaa

0,4 dl kuohuviiniä (Zonin)

Kuullota sipulia ja mausteita öljyssä niin pitkään, että sipuli on pehmeätä. Menee n. 10 minuuttia. Minusta mausteet kannattaa lisätä aina öljyyn, ne heräävät aivan toisela tavalla. Suola taas pehmentää sipulin rakennetta. Lisää kuutioidut kuoritut perunat ja fondipurkit, kaada päälle kuumaa vettä niin paljon, että perunat jäävät veden alle. Anna kiehua n 15 minuuttia. Lisää herneet, kiehuta n 3 - 4 minuuttia.

Soseuta keittopohja osissa tehosekoittajassa. Kaada sose kattilaan, jos tahdot, voit paseerata sen siivilän läpi, minä en turhaan mitään paseerannut, vaan pakkasin tässä vaiheessa kolmeen muoviastiaan ja roudasin juhlapaikalle. Siellä jatkoin kaatamalla keiton pohjan kattilaan, lisäsin vettä n 1,5 dl. Keittelin sopan kuumaksi, lisäsin kuohukerman ja juuri ennen tarjolle kantamista kaadoin sekaan kuohuviinin.

Jumalainen keitto, suosittelen. Kuohuviini tekee makuun säväyksen, mutta ei se mikään viinakeitto ole. Väri on kaunis, sopisi varmaan vaikka lasista tarjottavaksi shottina, jos oikein hienostella tahtoisi. Illan emännälle jäi vielä aamuksi krapulakeitto, jos ei jaksanut ruokaa tehdä.

Grillatulle kanalle käy huonosti toistamiseen

Tämän ohjeen kirjasin johonkin ensimmäisistä blogeistani, mutta koska tahdon sen talteen, pitänee laittaa sama ohje tännekin. Pääosaa näyttelee grillattu broileri, joka ei arvaakaan, että se joutuu uuniin vielä toisen kerran lyhyen elämänsa aikana. Sain ohjeen yhdeltä silloiselta ystävättäreltäni joskus 90-luvun loppupuolella. Varsinaisen ohjeen olen kadottanut, saan varmaan palautetta, jos menee väärin. Alkuperäisessä ei ollut sipulia, koska yksi toveripiirissä ei sitä sietänyt.

 Feta-broilerivuoka

Grillattu broileri pilkottuna, nahka paloteltuna mahdollsimman silpuksi
200 g fetaa
tilkka öljyä
sipuli
puolikas valkosipuli murskana
reilu 2 tl currya
2 dl valkoviiniä
2 dl kasvis- tai lihalientä
pari purkkia smetanaa
kunnon puntti persiljaa

Pilko broilerin lihat voideltuun uunivuokaan, suupalamalli. Silppua nahka mahdollisimman pieneksi ja ripottele vuokaan. Ripustele feta murusina tai paloina vuokaan. Valmista kastike: öljy pannulle, sipuli, curry ja valkosipuli perään, kuullottele hetki, älä polta. Kaatele valkoviini pannulle, hauduta hetki, lisää liemi ja smetana. Anna hautua hetki. Ota pannu tulelta, lisää persilja.

Kaada liemi uunivuokaan. Uunita 30 min, 200 C. Tarjoa riisin kanssa. Tämä on niin hyvää ruokaa, etta tähteitä ei tarvitse hakea seuraavana päivänä. Suolaa ei toinne lisätä, sitä kun on fetassa ja broilerin pinnassa. Menee taatusti kaikki. Ja syöjät rakastavat sinua.

Pitkään kohotetut sämpylät ja juustokakku

Toinen kerta sanoi toden, huomasin, kun rakentelin ensimmäisen kerran virheitä paikaten pitkään kohotettavia sämpylöitä aamuksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut käydä kaupasta leipää, mutta koska joulun pyhät ovat parhaimmillaan vietettyinä oloasussa, päätin käyttää hyväkseni jääkaapin löytöjä.

Pitkään kohotetut vehnäsämpylät

1,5 dl kermaa
1,5 dl vettä
½ pakettia hiivaa
1 tl muscovadosokeria
1 tl ruususuolaa
kourallinen kauraryynejä
2 dl sämpyläjauhoja
2,5 - 3 dl vehnäjauhoja
loraus oliiviöljyä

Sekoita nesteet, suola, sokeri ja hiiva. Vispaa kauraryynit sekä sämpyläjauhot nesteeseen. Vaihda sekotusvälineeksi nyrkkisi, lisää vähitellen loput jauhot. Taikina jää löysäksi, mutta kun lisäät viimeiseksi öljyn, se irtoaa sekä astiasta että sormistasi. Vaivaa, kunnes se muuttuu sileämäksi (tarkoittaa, että siihen muodostuu sitkoa).

Pane jääkaappiin muoviin peitettynä. Itse pidin taikinaa jääkaapissa 12 tuntia, Otin sen pöis, annoin kohota vielä puolisen tuntia. Pyöritin taikinan vähien jauhojen avulla tangoksi, jonka leikkasin 10 palaan. Dippasin palojen päälliset jauhoon, annoin kohota liinan alla 15 minuuttia. Uuni 225 C, 13 minuuttia.

Tällä kertaa lopputulos oli täydellisiä pehmeitä aamupalasämpylöitä. Hallelujaa, ehkä sttenkin osaan tehdä leipää. Seuraavaksi kokeilen jotain toista reseptiä. Yllä oleva on yhdistelmä erinäisistä lukemistani resepteistä.

Appelsiini-piparijuustokakku uunissa

180 g Annan appelsiinipiparkakkuja muruna
80 g voita

200 g appelsiinituorejuustoa
200 g luumukanelirahkaa
3 kananmunaa
1,5 dl sokeria
appelsiinin kuori raasteena
½ appelsiinin mehu ja appelsiinilikööriä (n. 3/4 dl yhteensä)

Sulata voi, sekoita piparkakkumuru sulaan voihin. Painele 25 cm halkaisijaltaan olevan irtouunivuoan pohjalle ja reunoille. (Vuoan reunat kannattaa voidella ja pohjalle virittää leivinpaperi.) Pane vuoka kylmään siksi aikaa kun valmistat täytteen. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Sekoita kananmunat ja sokeri, lisää muut aineet. Kaada pohjan päälle, pane uunin keskitasolle, paista n 40 minuuttia.

Graniittiomena-appelsiinisiirappi

1,5 dl appelsiinimehua
1,5 dl sokeria
graniittiomenan siemeniä

Keitä paksupohjaisessa kattilassa sokeria ja appelsiinimehua 10 minuuttia miedolla lämmöllä. Anna nesteen jäähtyä ennen kuin lisäät sinne granaattiomenan siemenet. Säilytä viileässä. Granaattiomenan siemenet tuovat ihanan läpikuuntavan pinkin värin siirappiin.

Tarjoile piirakka siirapin kanssa, anna syöjien itse lorotella tahtomansa määrä piirakan päälle. Namia. Onnistuin! (Ruksi seinään!)

Paha kakku ja BBQ-kastike

Täytin eilen 50 vuotta. Juhlat ovat lauantaina. Vonkasin kälyäni tekemään minulle jälkiruuaksi kakkuja, hän suostui sillä ehdolla, että minä tekisin yhden. Ja kehui vielä mokoma, että kakku on helppotekoinen. Minun virheeni oli, että uskoin pystyväni noudattamaan ohjeita.

Cappuccino-kakku

100 g digestive-keksimurua (Kauhanpuolustaja: pipareiden jämät ja digestiveä lisäksi reilu sata geetä)
5-6 rkl voisulaa (Kauhanpuolustaja: n. 50 g)

4 keltuaista
1 ½ dl vahvaa kahvia
1 ½ sokeria, 2 tl vanilliinisokeria (Kauhanpuolustaja: 1 dl tummaa ruokosokeria, ½ dl kidesokeria, loraus vaniljauutetta)
2 - 3 rkl kahvilikööriä tai konjakkia (Kauhanpuolustaja: 2 cl jallua)
3 dl vaahdotettua kuohukermaa

1. Hienonna keksit, kaada voisula päälle. Painele n. 27 cm vuokaan, pane jääkaappiin odottamaan.

2. Liuota liivatetta 5 min kylmässä vedessä. Kaada kahvi, sokeri ja keltuaiset paksupohjaiseen kattilaan, kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos paksunee. Kesti yllättävän pitkään, meinasivat hermot mennä.

3. Purista vesi liivatteesta, sulata paksun lämpimän keltuaiskreemin sekaan. Lisää alkoholi. Jäähdytä. (Tässä kohtaa tein virheen, laitoin tähmän jäähtymään kylmään veteen ja menin tietokoneelle liian pitkäksi aikaa, perkeleen seos alkoi paakkuuntua, koska liivate. Ja vaikka miten yritin, en enää saanut kaikkia paukkuja sekoittumaan kermaan.)

4. Vispaa kerma, sekoita kermavaahto kreemin kanssa. Kaada täyte keksipohjan päälle, pidä 3 - 4 h jääkaapissa.

Ruma kakku, mutta täyte maistui hyvältä. Varmaan piilotan pinnan kaakaojauheen alle. Tai suklaarouheen.

Suolaiselle puolella tarjoan nyhtöpossua, eilen keittelin barbequekastiketta. Randomina valitsin ohjeen, ihastuin siinä kasvisten paahtamiseen ja colaan.

Cola-Barbecuekastike

Ainekset

2 isoa sipuli

½ yksikyntinen valkosipuli

4  porkkanaa

0,5 l colaa (käytä vain täyssokerista)

0,7 dl ketsuppia

½ sitruunan mehu

6 rkl raakaruokosokeria tai fariinisokeria

6 rkl punaviinietikkaa

reilu loraus soijakastiketta

6 tl savupaprikajauhetta

mustapippuria ja chiliä

Kuori ja paloittele suuriksi lohkoiksi sipuli sekä porkkana. Kuumenna uuni 250 asteeseen ja paahda sipulia ja porkkanaa uunissa kunnes ne ovat paahtuneet tummiksi kauttaaltaan. Älä käytä öljyä. Tarkoitus ei ole kypsentää niitä, vaan saada paahteinen pinta ja paahtunut maku kastikkeeseen, johon ne käytetään. Kääntele niitä, että paahtuvat tasaisesti. Kesti melkein puoli tuntia.

Laita tummiksi paahtuneet sipulit ja porkkanat sekä murskattu valkosipuli kattilaan muiden ainesten kanssa ja keittele noin 25-35 min. Soseuta ja purkita. Säilytä kylmässä. Valmista seuraavana päivänä.

Minun versiostani tuli aika tulista, mutta toisaalta nyhtöpossu nyt ei niin mausteista ole, se kaipaa jotain makua.

Kasvikset hukkuivat juustoon

Veli ystävänsä kanssa saapui kylään. Samalla tuli veljentytär puolisoineen. Tiesin, että heillä oli ennakkoluuloja etenkin kasvisten suuntaan, mutta kun toisaalta kaikki pasta on hyvää ja etenkin juustoon hukutettu pasta on namia, ajattelin riskeerata ja mietin, että jos ei kelpaa, tilaan lähipitseriasta lättyjä seuraksi. Ruoka ole ole mitään pikaruokaa, mutta täyttävää se on.

Täytetyt parsa- ja kukkakaalicannellonit - Jamie Oliveria mukaillen (kuinka saadaan lapsikin syömään terveellisiä asioita)

300 g parsakaali
300 g kukkakaali
1 kynneton valkosipuli murskana
2 kuivattua chiliä pilkottuna
kourallinen tuoretta timjamia
1 purkki anjovisfileitä valutettuna
kasvisten keitinlientä
140 g paistettua pekonia muruna

200g Creme Fraichea
200 g pecorino- ja mustaleimajuustoa raastettuna
muskottia hippunen
ripaus suolaa
kasvisten keitinlientä loraus

pieni punasipuli
Purkillinen 350 g paseerattua tomaattia
suolaa, mustapippuria
loraus balsamiviinietikkaa
loraus hunajaa ja soijakastiketta

1 pallo mozzarellaa, oliiviöljyä

Leikkaa parsakaali ja kukkakaali paloiksi. Viipaloi varret, laita kaikki suolalla maustettuun kiehuvaan veteen ja keitä noin 6 minuuttia.

Kuumenna öljy ja paista valkosipulia ja chiliä muutama minuutti. Leikkele timjami silpuksi, lisää se pannulle, lisää valutetut anjovisfileet (ja tilkka öljyä), paista muutama minuutti. Fileet hajoavat atomeiksi. Lisää valutettu kukkakaali ja parsakaali pannulle, sekä loraus keitinvettä ja kypsennä ensin kannen alla 15 min ja sitten kansi pois, että neste kuivuu, kunnes palat ovat hajonneet muusiksi.

Sekoita ranskankerma, juusto ja muskotti sekä loraus kasvisten keitinvettä. Tätä ei siis keitellä mitenkään, hivenen helpotusta.

Pehmennä öljytilkassa punasipulisilppua, lisää reilusti suolaa ja mustapippuria, päälle kaada tomaattipyre, loraus hunajaa ja soijakastiketta ja ja balsamiviinietikka pannulle, keittele 10 - 15 min kannen alla.

Anna kukkakaalin ja parsakaalin jäähtyä. Muussaa tasaiseksi. Sekoita pekonimuru joukkoon  hyvin. Täytä cannelloni kuoret ja laita vuokaan kastikkeen. Paras väline täyttämiseen on pursotinpussi tai muovipussi, josta leikkaat yhden kulman pois, älä tee liian suurta reikää.

Kaada tomaattikastike cannelonien päälle sitten kerma-juustoseos. Ripottele reilusti kauttaaltaan mozzarellapaloja. Lorauttele oliiviöljyä keitoksen päälle.

Paista 190-asteisessa uunissa 40 minuuttia kunnes kuplii ja juusto on kullanruskea.

Hyvää oli - understatement of the year - ihanaapas! Lisukkeena tarjosin salaattia ja tuoretta leipää. Viiniä upposi yllättävän paljon. Kerroin ruuan sisällön vasta syömisen jälkeen. Sain kehuja ja luvan tehdä moisia kokeiluja toistekin. Parasta asiassa on, että minulla on samaa ruokaa vielä täksikin päiväksi, eilen nimittäin oli pizzapäivä (pienimuotoinen suolaisen kaipuu).

Pelipiirakka

Roolipelaamiseen vaan jotenkin kuuluu pieni natustelu. Joskus suurempikin. Toisessa porukassa ei ole juurikaan ruuanlaitosta innostunutta sakkia, niinpä usein listalla on ollut aivan liikaa makeita asioita. Minuun vaan aina on vedonnut paremmin suolainen. Niinpä tuijottelin jääkaappiani sillä silmällä ja päädyin piirakkaan.

Hapankaali-nakkipiirakka

Taikina
6 dl vehnäjauhoa ja 2 dl sämpyläjauhoa
100 g laktoositonta voita
1 tl suolaa, ripaus sokeria
pss kuivahiivaa
2,5 dl lämmitettyä rasvatonta laktoositonta maitoa
1 kananmuna

Täyte
100 g hapankaalia
kaksi kuivattua meksikolaista chiliä, jotka olet liottanut palasteltuina vedessä
5 kuutiota pakastepinaattia
250 g nakkeja pilkottuina ja pannulla ruskistettuina
persiljan jämät
purkillinen creme fraichea
2-3 dl juustoraastetta (puna- ja mustaleimaa)
ripaus suolaa

Pilko voi leivontakulhoon, kaada päälle jauhot, suola ja ripaus sokeria. Murentele seos yhteen. Lisää kuivahiiva, sekoita. Lisää lämmin maito ja ajoissa huoneenlämpöön nostettu munanen. Vaivaa yhteen. Jätä kohoamaan liinan alle lämpimään paikkaan. Kestää aika kauan, yli ½ h, älä hätäile.

Huuhtaise hapankaali, purista se kuivaksi. Puristele vesi myös chileistä ja pinaatista. Silppua persilja, sekoita kaikki ainekset.

Levitä pöydälle reilu pala leivinpaperia. Kaulitse taikina tahtomaasi paksuuteen, itse tykkään kaulita sen suhteellisen ohueksi. Kaada täyte toiselle reunalle, taita toinen reuna päälle. Silje piiras. Voitele se maidon ja oliiviöljyn seoksella, pistele reikiä.

Pane piirakka 175 asteiseen uuniin 40 minuutiksi. Jäähdytä ja pakkaa mukaan, tai anna jäähtyä vähän aikaa ja tarjoa tahtomiesi asioiden kanssa.

Pakastimen tyhjennystä

Kun on tyhmä pää, siitä voi kärsiä koko ruumis. Sikäli jos ruuan tekemistä ja nauttimista nyt voi kärsimykseksi sanoa. Minulta jäi nimittäin pakastimen ovi raolleen päivän ajaksi. Nyt on koko pakastin aika jäinen. Sen lisäksi päätin tyhjentää sen syömällä. Onneksi ei ole mitään kallisarvoista, ellei sellaseksi nyt sienipaketteja voi sanoa. Mutta syksyhän on vasta tulossa, minulle on jopa luvattu, että saattaisin päästä tänäkin syksynä sieneen. Ja onhan minulla salainen aseeni, kuivatut sienet.

Viime aikoina olen paistellut suolaisia piirakoita, niihin saa näppärästi kätkettyä kaikenlaista. Epäilyttäviäkin asioita on löytynyt, jossain vaiheessa olen hätävaraksi ostanut pakastevihanneksia. Hyi kamala ja hui olkoon. Sopivat korkeintaan nälkäisen työläisen pyttipannuevääksi ja siihenkin kovin huonosti kertaalleen lämpöä ottaneina lumisina möhkäleinä. Kun olisin nainen, enkä hiiri, niin kantaisin eväät biojätteisiin.

Sitten hyviin asioihin. Vihasin kaalin tuoksua ja makua kääpiönä. Onneksi minulle ei sitä väkisten syötetty. Nykyään menevät kaikki, punakaali, valkokaali, hapankaali, parsakaali, kukkakaali ja ruusukaali. Mutta yksi on ylitse kaiken, varhaiskaali. Ensinnäkin jo ulkonäkö on kutsuva, kaunis, kevyt vihreä. Toiseksi tuoksu, mikä voi olla ihanampaa kuin kasteenkostea rapiseva kaalinkerä, Korkeintaan kiinteä pilvenvalkoinen kukkakaalipumpula dipattuna sinihomejuusto-jogurttidippiin. Tai miten olisi kaali suikaloituna pannulle, kuuma lämpö pienen öljytilkan kanssa, ropsaus pippuria ja suolaa perään ja tarjolle vaikka lihapalan kanssa?

Tällä kertaa kuitenkin tarjolle pääsivät pari muuta ystävääni, parsakaali ja ruusukaali.

Ruusukaali-parsakaali-pekonipannu

300 g ruusukaaleja irtolehdiksi riivottuna
300 g parsakaalia pieniksi nuppusiksi silputtuna
Pieni punasipuli
Puolikas valkosipuli
170 g pekonia
Nokare voita
Currya
(Suolaa)

Paista pekonisilppu pannulla ruskeaks. Saisi olla rapea lopputulos. Nostele ruskeat pekoninpalaset erilleen, jätä rasva pannuun. Lisää siihen nokare voita ja teelusikallinen currya. Kaada kuumalle pannulle sipulisilput, pyöräytä pari kertaa ennen kuin kumoat mukaan parsakaalin nuput. Pyöräyttele muutama minuutti, ennen kuin lisäät ruusukaalin lehdet. Jatka pyörittelyä, kunnes kaalit ovat kypsiä, mutta edelleen al dente. Lisää paistetut pekonin palat (ja suola). Sekoita ja tarjoa pastan tai uusien perunoiden kanssa. Voi sen syödä ihan siltänsäkin.

Sydän- ja verisuonitautiperimä ei aina kiitä

Mää vedän mitä vaan, sekä kasvisruokaa, valkoista ja punaista lihaa tai kalaa. Jos saan valita, enimmäkseen koitan keventää ja nautiskella sen puoli kiloa kasviksia päivässä, mutta proteiinia tarvitsemme kaikki, samoin kuituja. Pekonissa vaan on sitä jotain, joka saa sydämein sykkimään, ja silloin tällöin siihen on sortuminen. Nyt kun eletään juhlan aaton aattoa, oli mielestäni hyvä syy ryhtyä pelaamaan yhdellä piakkoin vanhaksi ikääntyvällä pekonipaketilla. Nimittäin ihme on, jos sitä ei jääkaapista edes yhtä pakettia löydy, säilyy pitkään ja yhdestäkin paketista on iloa vaikka suuremmallekin joukolle, kun vaan muut höysteet ovat kohdallaan.

Uudet perunat uunissa

½ l pestyjä uusia perunoita
valkosipulia, rosmariinia, oreganoa ja oliiviöljyä
suolaa maun mukaan

Pese ja rapsuta perunoista kuorenriekaleet pois. Keitä perunoita 5 minuuttia vähässä vedessä kannen alla. Sillä välin kerää uunin kestävään astiaan valkosipuliraastetta ja tuoreita yrttejä makusi mukaan, lorauta perään 2 - 3 rkl oliiviöljyä. Huljauta uunivuokaan esikeitetyt kuivat perunat, käännä pari kertaa, että mausteet tarttuvat pintaan ja tunkaise astia uuniin. Tässä vaiheessa lämpötila oli 175 C, 15 minuutin kuluttua nostin lämmön 200 asteeseen ja lisäsin seuraavat ruokalajit perunoiden seuraksi. Perunat uinuivat uunissa vielä puolisen tuntia, pari kertaa niitä kääntelin, että sain rusketusta pintaan.

Paprikaveneet pekonipeitolla

kolme siivua pekonia, pätkittynä paloiksi
paprika paloiteltuna kuuteen osaan
herkkusienien sisälle menossa ollutta täytettä (vahvaa koskenlaskijaa, herkkusienien jalat, tuoretta timjamia ja tilkkanen rosmariinia, ujosti valkosipulia, mikä ei perunoihin uponnut)

Tunkaise paprikasiivujen päälle herkkusienien ylijäänyttä täytettä, peittele pekonitäkillä. Pane uuniin 200 c, n. 30 - 45 minuuttia, riippuen uunista.

Tee seuraksi tomaattisalaatti

kypsiä tomaatteja siivutettuna (poista kannat, ei niitäkukaan tahdo syödä)
romainesalaattia
yrttejä (basilikaa, sitruunamelissaa ja himppasen minttua)
viikunabalsamicoa (voit toki tehdä kastikkeenkin, mutta minusta ei kaivannut, kun muu ruoka oli aika suolaista)
päälle paahdettuja pinjansiemeniä tai kurpitsansiemeniä

Taiteellisen pieni salaattiannos, söin minä sitä enemmän, mutta tämä tuli kuvaustarkoituksiin.

  Nauti ja syö. Seuraavana päivänä menee loput, kun vaan muistat säilöä asiat jääkaappiin.

Sieniä, perunoita ja paprikaa. Ja pekonia. Joko sanoin pekonia?

Sitten pieni sana juomista. Siideri on välillä erinomaisen hyvä ruokajuoma, etenkin jos ei viiniin tahdo kallistua. Siiderillä en tarkoita yhtään ainoata Suomessa siiderin nimellä myytävää litkua, ellei joitakin harvoja (ja kalliita) suomalaisten pienpanimoiden tuotteita oteta lukuun. Siideri ei koskaan ole maustettu esansseilla tai se ei ole varustettu light-merkinnällä. Se ei myöskään ole makeata, vaan kuivaa. Hyvässä siiderissä lukee Brut tai Dry. Alla yksi hyvä, Duché de Longueville. Ecussonit nyt perinteisesti kaikki ovat makuuni.

Join minä tässä jonkun aikaa sitten huonoakin ulkomaan elävien siideriä, englantilaista. The Governor Cider -merkkistä juomaa. Liian kova. Liian alkoholillista. Ei maata laisinkaan ja vain häivähdys omenasta. Yyh. Ei tule toistumaan, ellei pakko ole.

Minä pidän juhlapyhien viettämisestä. Vaikka asuisin missä maailman kolkassa tahansa, todennäköisesti ruokavalioni seuraisi sen maan juhlia. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Huomenna grillibileissä taatusti saan tuttuja ja turvallisia vaihtoehtoja, itse ajattelin viedä mukanani ainekset sinihome-mansikkasalaattiin sekä tiikerirapuja. Ne vaan ovat niin hyviä. Niin kuin ystävätkin. Seurassa on aina ihanampaa syödä kuin yksin, mutta osaan minä nauttia elämästä itseksenikin. Eihän tästä muuten mitään tulisi.

Omnia mea mecum porto, kirjaimellisesti ympärilläni. Ja mikäli latinankieliset klisheet kiinnostavat, niitä löytyy lisää täältä.

Maailman toiseksi laiskimman naisen piirakka

Maailman laiskin nainen ostaisi varmaan piirakkansa kaupasta, mutta koska olen vasta maailman toiseksi laiskin, niin minun piirakkani pohja tuli suoraan kaupan pakastealtaasta. Alkuperäinen tarkoitus oli kyllä ihan sivistyneesti tehdä pohjakin itse, mutta se jää seuraavaan kertaan. Hyvä kun kerkesin oikeaan aikaan naapurilähiöön paikalle, meni nimittäin perjantain vierailu vähän pitkäksi baarireissuineen kaikkineen. Ja unta olisi lauantaiaamuna riittänyt.

Pinaatti-katkarapu-piiras

iso lehtitaikinalevy
100 g vuohenjuustoa
150 g luumutomaatteja
200 g oliivi-feta-antipastoa (no, kun oli tarjouksessa, muuten olisin varmaan laittanut purkillisen oliiveja ja jotain juustoraastetta)
100 g tuoretta pinaattia
Pussillinen pakastekatkaravunpyrstöjä
4 kananmunaa
1 prk Rainbow kuohukermaa (laktoositon)
vajaa purkillinen vettä
suolaa (vähän, n. ½ tl)
Seafood mausteseosta reilu teelusikallinen
chiliä ripaus
herbes de provcence maisteseosta 1 rkl

Sulata lehtitaikinalevy, kaulitse se ohkaisemmaksi leivinpaperille. Esipaista 10 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Sillä välin tee muna-kerma-vesi-seops, sen sekaan silppua tuore pinaatti ja lisää mausteet.

Otan piirakkalevy uunista, silppua sen päälle tomaatit, kumoa oliivit ja feta sekä katkaravun pyrstöt. Kaada pinaattimunakermamausteseos päälle ja ripottele vuohenjuusto paloina päällimmiseksi, ennen kuin työnnät uuniiinvajaaksi puoleksi tunniksi 220 asteiseen uuniin. Piirakkaa tulee muuten niin paljon, että suosittelen paistamaan sen syvällä uunipellillä, piirakkavuoat ovat auttamatta liian pieniä.

Meinasi unohtua kuvan otto, muistin juuri ennen kuin viimeisiä paloja vietiin.

Piirakan lisäksi tarjolla oli juustoja, viinirypäleitä ja keksejä. Jälkiruuaksi saimme mustikkapiirakkaa ja vaniljajäätelä. Helppoa herkkua. Se oli tarkoituskin, että pääsisimme pelaamaan nopeasti.

Edellisen illan emäntä teki kauniin tonnikala-pastasalaatin. Ja hyvääkin se oli. Oliivejan on tullut viime aikoina niin syötyä, että taitaa rittää vähäksi aikaa. Pitää kysäistä tämän salaatin kastikkeen ohje, muutenhan tuonne voi tunkea, mitä tahtoo. Mutta etenkin basilikan lehdet tekivät mausta ihanan keväisen. Melkein laulattamaan alkoi.

Kierrätä pyöritä pellavapäätä - tai ruoka-aineksia

Ruokapöytä on lähes ainoa paikka, missä kerkeän keskustella kollegoiden kanssa muustakin kuin työstä ja työasioista. Tänään taas pari ihmistä tunnustautui pilleri- tai proteiinipatukkaruuan kannattajaksi, heitä ei ruuan tekeminen eikä juuri syöminenkään kiinnosta. Sellaisiin olen törmännyt aikaisemminkin, ymmärrän, että me ihmiset olemme erilaisia. Silti vähän aina oudoksuttaa, mutta todennäköisesti ihminen voi elää ajattelematta ruokaa sen kummemmin, yleensä sellaiset henkilöt ovat kovin hoikkia ja hyväkuntoisia.

Tänään jääkaapista löytyi puolikas paketti bratwursteja ja 500 g hapankaalia. Molemmilla alkoi olla lopun ajat käsillä, oli syytä ryhtyä toimenpiteisiin. Lopputulemana oli hapankaali-pekoni-makkarapiirakka. Pohjan mittasuhteet saattavat olla vähän katollaan, koska en mitannut mitään, keräilin vain aineksia kasaan. Sen lisäksi olen jostain syystä ihastunut taikinaan, johon murennellaan rasva ennen kuin lisätään neste. Se ei taida olla ihan oikeaoppista, mutta hyvää siitä tulee. Se kai on pääasia.

Hapankaali-pekoni-makkarapiiras

Pohja
2 dl vehnäjauhoa
1,5 dl kaurahiutaleita
2 - 3,5 dl sämpyläjauhoa
suolaa
reilu ruokalusikallinen oreganoa
80 g margariinia tai voita (tällä kertaa laitoin ingmariinia)
2,t tl kuivahiivaa
1 dl kermaa + 1,5 dl vettä (olisin voinut käyttää maitoa tai pelkkää vettä)

Kaatele kuivat aineet leivontakulhoon, lisää rasva, nypi ainekset yhteen, lisää hiiva ja sen jälkeen neste. Alusta kunnolla, anna nousta lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Taikinan ei tarvitse olla mikään tönkkö, mieluummin pehmeä.

Täyte
500 g hapankaalia
150 g bratwurstia
125 g pekonia
yksi makea paprika
korianterin siemeniä, fenkolin siemeniä, chili, muutama mustapippuri
pari teelusikallista öljyä
rosmariinia, timjamia, ruohosipulia
roiskaus  (1 - 2 dl) juustoraastetta

Pane uuni lämpenemään + 200 C:een. Huuhtele hapankaali ja jätä se valumaan. Lorauta pannulle tilkkanen öljyä ja lisää murskatut mausteet. Silppua pekoni pannulle, huiskauta pilkotut paprikat ja makkarat perään, kun pekonista alkaa irrota rasva. Keittele ja kääntele niitä hetki pannulla, kaada suurin osa rasvasta pois, ennen kuin lisäät mausteet ja sekoitat hapankaalin kanssa.

Jaa kohonnut taikina kahtia, kaulitse alapala pikkuisen suuremmaksi kuin yläpala. Nosta alapala pellille, kumoa täyteaineet ja levitä ne tasaisesti. Ripottele juustoraastetta. Kaulitse kansi täytteen kokoiseksi ja rypytä pohja päälle. Tuiki muutama reikä haarukalla ja roiskaise piirakka uuniin. Anna olla siellä n. 35 - 40 minuuttia, kunnes piirakka on ruskea. Anna jäähtyä ennen kuin tulee ahmimiskohtaus.

Eikä yhtään haittaa, vaikket olekaan rypyttämisen maailmanmestari.

On se vain ihanaa, että parvekkeella alkavat yrtit pörhistellä. Miten oli helppoa käydä sieltä ruohosipulia, kun en jaksanut alkaa kuoria ja kuullottaa tavallista sipulia. Sekin toki olisi käynyt. Samoin mittkä tahansa tahtomasi kasvikset, valkosipuli, sinihomejuusto, feta, oliivit, tonnikala, jauheliha. Tämä on jääkaapin tyhjennin parhaasta päästä!

Voin vakuuttaa, oli hyvää. Mutta jos ihminen tahtoo syödä pillereitä, saa hän niinkin tehdä. Tai olla kokonaan syömättä. Itse laitoin suosiolla puolet pakkaseen, koska eväs on aika tuhtia. Syön sitä vielä huomennakin. Burph.

Ruoka - ihana tekosyy

Ystävät ovat perhe, jonka on omin pikkukätösin päässyt poimimaan kaikkien maailman ihmisten joukosta. Valikoitu rat pack. Juu juu, tiedänhän minä, että en ole tavannut kuin murto-osan maailman väkijoukosta, mutta niistä olen päässyt osaksi joukkoa, jossa minun on hyvä olla. Eikä vähiten siksi, että yhteiset ruokailuhetket ovat sinkulle suurta juhlaa. Jopa silloin, kun syödään vain vähän arkisemmin, eikä vietetä mitään juhlaa.

Eilen grillasimme naapurilähiössä. Tyyliin kuuluu, että kaikki tuovat jotain ja tekevät sitten sulassa sovussa, ennen kuin istahdamme pöytään pitkän kaavan mukaan. Isännät huolehtivat tällä kertaa grillattavista, porsaan pihvit, bratwurstit ja sinihome-wilhelmit kävivät grillissä ottamassa komean värin pintaansa, ennen kuin ne siirrettiin paistokasariin pannulle hautumaan matalalla lämmöllä (pihvit pohjalle ja maggarat päälle, sillä tavoin pihvikin hautui pehmoiseksi omassa ja makkaroiden nesteissä.) Uunissa valmistuivat pekoniin käärityt herkkusienet, pekoni saa kovan pinnan ja sisällä odottaa ihana koskenlaskija-herkkusieniyllätys.

Minun tuomiseni tällä kertaa olivat sienikastike, jättikatkaravut ja uudet perunat.

Lämmin perunasalaatti

1,5 kg uusia perunoita
200 g fetajuustoa (tähän kelpaa se halvin)
kunnon nokare voita
persiljapuntti silppuna

Keitä perunat kypsiksi, hauduta hetki kannen alla kuumalla liedellä, että vesihöyry haihtuu (n. 5 min.). pilko perunat veitselä kattilassa pienemmäksi, saavat olla epämääräisen kokoisia suurehkoja palasia.Lisää murusteltu feta, voi ja persilja. Sekoita ja siirrä tarjoiluastiaan. Tähän sopisi myös kevätsipuli, ruohosipuli, limen tai sitruunan kuori ja mehu sekä tietenkin valkosipuli. Tällä kertaa valkosipulia en laittanut, koska sitä meni jöttikatkarapuihin.

Pannulla paistetut jättikatkaravut

Pari pakettia pakastettuja maustamattomia jättikatkaravun pyrstöjä (reilu 400 g)
valkosipuli
limen kuori ja mehu
chiliä, seesaminsiemen ja wasabimausteseosta
voita ja öljyä
ruohospiulia

Sulata pyrstöt pakkauksen ohjeen mukaan (huuhtele juoksevalla kylmällä vedelä, sulata huoneenlämmössä ainakin tunti). Raasta limen kuori ja silppua se Murskaa valkosipuli, itse käytän kiinalaisia yksikyntisiä, koska olen laiska enkä jaksa kuoria. Paistinpannun pohjalle lisää voita ja loraus öljyä. Kun se herää, kaada mukaan mausteet, valkosipulimurska ja limen kuori, annan niiden myös herätä ennen kuin nakkaat kuumalle pannulle sulaneet katkaravun pyrstöt mukaan. Kääntele rapuja pannulla, kunnes niiden väri muuttuu kauniin vaaleanpunaiseksi. Lisää ruohosipuli ja kaada tarjoiluastiaan. Tajunnanräjäyttävän ihania!

Helppo orakas-kantarellikastike

pakastettuja esikäsiteltyjä sieniä (omasta pakkasesta)
mustapippuria
voita
sipuli-creme fraiche purkki
persiljasilppua

Kasarin pohjalle sulatetussa voissa herätetään mustapippuri. Sen jälkeen kaada sienet sekaan, keittele hetki kasaan. Kaada kasariin sipuli-creme fraiche sekä persiljasilppu. Lämmitä ja kaada tarjoiluastiaan. Helppoa ja herkullista! Joko kävi selväksi, etten ole monimutkaisten ohjeiden kaveri? Tähän olisi sopinut myös purjo, mutta sitä olisi pitänyt sitten kasarin pohjalla kypsentää rasvassa miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia ennen sienten lisäämistä, ettei se jäisi raa´aksi ja kovaksi.

Päivän uusi englanninkielinen sana oli muuten orakas. Wood hedgehog tai hedgehog mushroom. Söpöä.

Tuli taas niin kiire kuvaa ottaessa, että rajaus on pyllystä, katkaravut puuttuvat ja  talouspaperirullakin jäi kuvaan notkumaan. Mutta kun nälkäiset odottivat selän takana...

Tarjolla oli myös pieni savusiika, grillattua halloumia sekä pari laatua tuoresalaatteja. Ruokajuomana lasillinen italialaista. Hyvin pärjäsi juoma grilliruualle. Jälkiruuaksi ihanaa lakritsijäätelöä kuplajuoman kera. Ja sitten vähän kahvia päälle. Olipa taas ihanaa ajella taksilla kotiin iltasella, vaikka matka ei ole pitkä, niin jotenkin kunnon ruokailun päälle ihminen kaipaa hemmottelua loppuun saakka. Eikä se nyt niin kalliiksi tule kuin entisen elämän baarikeikat. Huhhuh. Keski-ikä ei oikeastaan ole yhtään huonompi paikka.

Maailman helpoin leipä

Keittiömme tuotekehitys on pannut parastaan ja testannut vaivaamattoman leivän ohjetta edestakaisin, sinne ja tänne. Tässä viimeisin, asioiden parannettu versio. Ensimmäinen kokeilu löytyy haircut-puolelta.

Vaivaamaton tomaattileipä

3,5 dl vehnäjauhoja

3 dl sämpyläjauhoa

1 dl kaurahiutaleita

2tl suolaa

0,5tl kuivahiivaa

1 dl turkkilaista jogurttia

0,5 dl tomaattipyrettä

vajaa kourallinen oreganoa

3,5 dl lämmintä vettä (n. kädenlämpöistä)

Sekoita (mielellään lasikulhossa) kuivat aineet, suolan, hiivan ja oreganon keskenään. Kaada joukkoon jogurtti ja vesi, johon olet sekoittanut tomaattipyreen ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla (tarttuu lasiastiaan parhaiten) ja anna kohota 12-18 tuntia.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata kuumenemaan samalla. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoa myös taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Heitä taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia, nosta lämpötila 250 asteeseen. Anna jäähtyä, on helpompi leikata, eikä leipä murru.

Muita mieltäni vaivaavia asioita tällä hetkellä ovat alkava kevät. Minulla piti olla sellainen kesä, että en kasvata mitään, mutta toisin kävi, kun ystävä lähetti neljän erilaisen tomaatin siemeniä ja paria chililaatua. Tomaatit on jo koulittu kertaalleen, chili pitäisi siirtää ruukkuunsa. Pikkubasilika kuoli melkein kokonaan, luulen, että ikkunalaudalla vetää hennolle ja kylmänaralle kasville liikaa.

Aionkin oikaista basilikan suhteen, varmaan ensi viikonloppuna haen kaupasta ruukkubasilikan, käytän osan ja vahvat pikkutaimet tungen multaan. Ikkunalaudalla ovat jo samalla tavalla alkunsa saaneet timjami ja rosmariini. Mitä sitä nyt hyviä kasveja poisheittämään? En pysty. Tai noh, talvella pystyn, kun tiedän, etteivät ne silloin kasva, mutta kevät on vähän toinen juttu.