Kalaa raidallisen sian kanssa

Pekoni on ihana ruoka-aines. Sen kanssa tulee leikittyä usein. Tällä kertaa Pohjoisemman Suomen retkellä kehitimme emännan kanssa kuharullareseptin.

Kuha-pekonirullat

n. 500 g fileoitua kuhaa
140 g pekonia
2 dl kuohukermaa

Täyte
50 g voita
50 g Koskenlaskija-juustoa
reilusti tilliä
suolaa ja pippuria

Valmista kalojen täyte, sekoita ainekset atomeiksi. Fileoi kuhafileet ohuemmiksi, että saat ne rullalle. Levitä täyte, rullaa, kiepauta pekonisiivu päälle, tikuta kiinni.

Voitele vuoka, asettele kuha-pekonirullat vuokaan. Kaada päälle kerma, pilko päälle pannulla freesattuja ja suolattuja fenkoleita (me emme freesanneet, jäivät vähän koviksi. Suosittelen siis esikypsennystä.

Paista uunissa n. ½ h, 180 C. Valmiista annoksesta en tietenkään enää kerennyt kuvaa ottamaan, tuli liian nälkä. Seuralaiseksi tein kukkakaali-perunapyreen. Seuraavana päivänä jääneestä pyreestä, yhdestä kuharullasta sekä kermasta surauteltiin kasvisliemen kanssa lounaskeitto, että jaksamme odotella lampaan valmistumista. Keiton kanssa tarjolla oli kylmäsavulohi-bageleita.

Rullat ilman kermaa

Kerman ja fenkolin kanssa

Pakastimen tyhjennystä

Kun on tyhmä pää, siitä voi kärsiä koko ruumis. Sikäli jos ruuan tekemistä ja nauttimista nyt voi kärsimykseksi sanoa. Minulta jäi nimittäin pakastimen ovi raolleen päivän ajaksi. Nyt on koko pakastin aika jäinen. Sen lisäksi päätin tyhjentää sen syömällä. Onneksi ei ole mitään kallisarvoista, ellei sellaseksi nyt sienipaketteja voi sanoa. Mutta syksyhän on vasta tulossa, minulle on jopa luvattu, että saattaisin päästä tänäkin syksynä sieneen. Ja onhan minulla salainen aseeni, kuivatut sienet.

Viime aikoina olen paistellut suolaisia piirakoita, niihin saa näppärästi kätkettyä kaikenlaista. Epäilyttäviäkin asioita on löytynyt, jossain vaiheessa olen hätävaraksi ostanut pakastevihanneksia. Hyi kamala ja hui olkoon. Sopivat korkeintaan nälkäisen työläisen pyttipannuevääksi ja siihenkin kovin huonosti kertaalleen lämpöä ottaneina lumisina möhkäleinä. Kun olisin nainen, enkä hiiri, niin kantaisin eväät biojätteisiin.

Sitten hyviin asioihin. Vihasin kaalin tuoksua ja makua kääpiönä. Onneksi minulle ei sitä väkisten syötetty. Nykyään menevät kaikki, punakaali, valkokaali, hapankaali, parsakaali, kukkakaali ja ruusukaali. Mutta yksi on ylitse kaiken, varhaiskaali. Ensinnäkin jo ulkonäkö on kutsuva, kaunis, kevyt vihreä. Toiseksi tuoksu, mikä voi olla ihanampaa kuin kasteenkostea rapiseva kaalinkerä, Korkeintaan kiinteä pilvenvalkoinen kukkakaalipumpula dipattuna sinihomejuusto-jogurttidippiin. Tai miten olisi kaali suikaloituna pannulle, kuuma lämpö pienen öljytilkan kanssa, ropsaus pippuria ja suolaa perään ja tarjolle vaikka lihapalan kanssa?

Tällä kertaa kuitenkin tarjolle pääsivät pari muuta ystävääni, parsakaali ja ruusukaali.

Ruusukaali-parsakaali-pekonipannu

300 g ruusukaaleja irtolehdiksi riivottuna
300 g parsakaalia pieniksi nuppusiksi silputtuna
Pieni punasipuli
Puolikas valkosipuli
170 g pekonia
Nokare voita
Currya
(Suolaa)

Paista pekonisilppu pannulla ruskeaks. Saisi olla rapea lopputulos. Nostele ruskeat pekoninpalaset erilleen, jätä rasva pannuun. Lisää siihen nokare voita ja teelusikallinen currya. Kaada kuumalle pannulle sipulisilput, pyöräytä pari kertaa ennen kuin kumoat mukaan parsakaalin nuput. Pyöräyttele muutama minuutti, ennen kuin lisäät ruusukaalin lehdet. Jatka pyörittelyä, kunnes kaalit ovat kypsiä, mutta edelleen al dente. Lisää paistetut pekonin palat (ja suola). Sekoita ja tarjoa pastan tai uusien perunoiden kanssa. Voi sen syödä ihan siltänsäkin.

Sydän- ja verisuonitautiperimä ei aina kiitä

Mää vedän mitä vaan, sekä kasvisruokaa, valkoista ja punaista lihaa tai kalaa. Jos saan valita, enimmäkseen koitan keventää ja nautiskella sen puoli kiloa kasviksia päivässä, mutta proteiinia tarvitsemme kaikki, samoin kuituja. Pekonissa vaan on sitä jotain, joka saa sydämein sykkimään, ja silloin tällöin siihen on sortuminen. Nyt kun eletään juhlan aaton aattoa, oli mielestäni hyvä syy ryhtyä pelaamaan yhdellä piakkoin vanhaksi ikääntyvällä pekonipaketilla. Nimittäin ihme on, jos sitä ei jääkaapista edes yhtä pakettia löydy, säilyy pitkään ja yhdestäkin paketista on iloa vaikka suuremmallekin joukolle, kun vaan muut höysteet ovat kohdallaan.

Uudet perunat uunissa

½ l pestyjä uusia perunoita
valkosipulia, rosmariinia, oreganoa ja oliiviöljyä
suolaa maun mukaan

Pese ja rapsuta perunoista kuorenriekaleet pois. Keitä perunoita 5 minuuttia vähässä vedessä kannen alla. Sillä välin kerää uunin kestävään astiaan valkosipuliraastetta ja tuoreita yrttejä makusi mukaan, lorauta perään 2 - 3 rkl oliiviöljyä. Huljauta uunivuokaan esikeitetyt kuivat perunat, käännä pari kertaa, että mausteet tarttuvat pintaan ja tunkaise astia uuniin. Tässä vaiheessa lämpötila oli 175 C, 15 minuutin kuluttua nostin lämmön 200 asteeseen ja lisäsin seuraavat ruokalajit perunoiden seuraksi. Perunat uinuivat uunissa vielä puolisen tuntia, pari kertaa niitä kääntelin, että sain rusketusta pintaan.

Paprikaveneet pekonipeitolla

kolme siivua pekonia, pätkittynä paloiksi
paprika paloiteltuna kuuteen osaan
herkkusienien sisälle menossa ollutta täytettä (vahvaa koskenlaskijaa, herkkusienien jalat, tuoretta timjamia ja tilkkanen rosmariinia, ujosti valkosipulia, mikä ei perunoihin uponnut)

Tunkaise paprikasiivujen päälle herkkusienien ylijäänyttä täytettä, peittele pekonitäkillä. Pane uuniin 200 c, n. 30 - 45 minuuttia, riippuen uunista.

Tee seuraksi tomaattisalaatti

kypsiä tomaatteja siivutettuna (poista kannat, ei niitäkukaan tahdo syödä)
romainesalaattia
yrttejä (basilikaa, sitruunamelissaa ja himppasen minttua)
viikunabalsamicoa (voit toki tehdä kastikkeenkin, mutta minusta ei kaivannut, kun muu ruoka oli aika suolaista)
päälle paahdettuja pinjansiemeniä tai kurpitsansiemeniä

Taiteellisen pieni salaattiannos, söin minä sitä enemmän, mutta tämä tuli kuvaustarkoituksiin.

  Nauti ja syö. Seuraavana päivänä menee loput, kun vaan muistat säilöä asiat jääkaappiin.

Sieniä, perunoita ja paprikaa. Ja pekonia. Joko sanoin pekonia?

Sitten pieni sana juomista. Siideri on välillä erinomaisen hyvä ruokajuoma, etenkin jos ei viiniin tahdo kallistua. Siiderillä en tarkoita yhtään ainoata Suomessa siiderin nimellä myytävää litkua, ellei joitakin harvoja (ja kalliita) suomalaisten pienpanimoiden tuotteita oteta lukuun. Siideri ei koskaan ole maustettu esansseilla tai se ei ole varustettu light-merkinnällä. Se ei myöskään ole makeata, vaan kuivaa. Hyvässä siiderissä lukee Brut tai Dry. Alla yksi hyvä, Duché de Longueville. Ecussonit nyt perinteisesti kaikki ovat makuuni.

Join minä tässä jonkun aikaa sitten huonoakin ulkomaan elävien siideriä, englantilaista. The Governor Cider -merkkistä juomaa. Liian kova. Liian alkoholillista. Ei maata laisinkaan ja vain häivähdys omenasta. Yyh. Ei tule toistumaan, ellei pakko ole.

Minä pidän juhlapyhien viettämisestä. Vaikka asuisin missä maailman kolkassa tahansa, todennäköisesti ruokavalioni seuraisi sen maan juhlia. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Huomenna grillibileissä taatusti saan tuttuja ja turvallisia vaihtoehtoja, itse ajattelin viedä mukanani ainekset sinihome-mansikkasalaattiin sekä tiikerirapuja. Ne vaan ovat niin hyviä. Niin kuin ystävätkin. Seurassa on aina ihanampaa syödä kuin yksin, mutta osaan minä nauttia elämästä itseksenikin. Eihän tästä muuten mitään tulisi.

Omnia mea mecum porto, kirjaimellisesti ympärilläni. Ja mikäli latinankieliset klisheet kiinnostavat, niitä löytyy lisää täältä.

Kierrätä pyöritä pellavapäätä - tai ruoka-aineksia

Ruokapöytä on lähes ainoa paikka, missä kerkeän keskustella kollegoiden kanssa muustakin kuin työstä ja työasioista. Tänään taas pari ihmistä tunnustautui pilleri- tai proteiinipatukkaruuan kannattajaksi, heitä ei ruuan tekeminen eikä juuri syöminenkään kiinnosta. Sellaisiin olen törmännyt aikaisemminkin, ymmärrän, että me ihmiset olemme erilaisia. Silti vähän aina oudoksuttaa, mutta todennäköisesti ihminen voi elää ajattelematta ruokaa sen kummemmin, yleensä sellaiset henkilöt ovat kovin hoikkia ja hyväkuntoisia.

Tänään jääkaapista löytyi puolikas paketti bratwursteja ja 500 g hapankaalia. Molemmilla alkoi olla lopun ajat käsillä, oli syytä ryhtyä toimenpiteisiin. Lopputulemana oli hapankaali-pekoni-makkarapiirakka. Pohjan mittasuhteet saattavat olla vähän katollaan, koska en mitannut mitään, keräilin vain aineksia kasaan. Sen lisäksi olen jostain syystä ihastunut taikinaan, johon murennellaan rasva ennen kuin lisätään neste. Se ei taida olla ihan oikeaoppista, mutta hyvää siitä tulee. Se kai on pääasia.

Hapankaali-pekoni-makkarapiiras

Pohja
2 dl vehnäjauhoa
1,5 dl kaurahiutaleita
2 - 3,5 dl sämpyläjauhoa
suolaa
reilu ruokalusikallinen oreganoa
80 g margariinia tai voita (tällä kertaa laitoin ingmariinia)
2,t tl kuivahiivaa
1 dl kermaa + 1,5 dl vettä (olisin voinut käyttää maitoa tai pelkkää vettä)

Kaatele kuivat aineet leivontakulhoon, lisää rasva, nypi ainekset yhteen, lisää hiiva ja sen jälkeen neste. Alusta kunnolla, anna nousta lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Taikinan ei tarvitse olla mikään tönkkö, mieluummin pehmeä.

Täyte
500 g hapankaalia
150 g bratwurstia
125 g pekonia
yksi makea paprika
korianterin siemeniä, fenkolin siemeniä, chili, muutama mustapippuri
pari teelusikallista öljyä
rosmariinia, timjamia, ruohosipulia
roiskaus  (1 - 2 dl) juustoraastetta

Pane uuni lämpenemään + 200 C:een. Huuhtele hapankaali ja jätä se valumaan. Lorauta pannulle tilkkanen öljyä ja lisää murskatut mausteet. Silppua pekoni pannulle, huiskauta pilkotut paprikat ja makkarat perään, kun pekonista alkaa irrota rasva. Keittele ja kääntele niitä hetki pannulla, kaada suurin osa rasvasta pois, ennen kuin lisäät mausteet ja sekoitat hapankaalin kanssa.

Jaa kohonnut taikina kahtia, kaulitse alapala pikkuisen suuremmaksi kuin yläpala. Nosta alapala pellille, kumoa täyteaineet ja levitä ne tasaisesti. Ripottele juustoraastetta. Kaulitse kansi täytteen kokoiseksi ja rypytä pohja päälle. Tuiki muutama reikä haarukalla ja roiskaise piirakka uuniin. Anna olla siellä n. 35 - 40 minuuttia, kunnes piirakka on ruskea. Anna jäähtyä ennen kuin tulee ahmimiskohtaus.

Eikä yhtään haittaa, vaikket olekaan rypyttämisen maailmanmestari.

On se vain ihanaa, että parvekkeella alkavat yrtit pörhistellä. Miten oli helppoa käydä sieltä ruohosipulia, kun en jaksanut alkaa kuoria ja kuullottaa tavallista sipulia. Sekin toki olisi käynyt. Samoin mittkä tahansa tahtomasi kasvikset, valkosipuli, sinihomejuusto, feta, oliivit, tonnikala, jauheliha. Tämä on jääkaapin tyhjennin parhaasta päästä!

Voin vakuuttaa, oli hyvää. Mutta jos ihminen tahtoo syödä pillereitä, saa hän niinkin tehdä. Tai olla kokonaan syömättä. Itse laitoin suosiolla puolet pakkaseen, koska eväs on aika tuhtia. Syön sitä vielä huomennakin. Burph.