Sydän- ja verisuonitautiperimä ei aina kiitä

Mää vedän mitä vaan, sekä kasvisruokaa, valkoista ja punaista lihaa tai kalaa. Jos saan valita, enimmäkseen koitan keventää ja nautiskella sen puoli kiloa kasviksia päivässä, mutta proteiinia tarvitsemme kaikki, samoin kuituja. Pekonissa vaan on sitä jotain, joka saa sydämein sykkimään, ja silloin tällöin siihen on sortuminen. Nyt kun eletään juhlan aaton aattoa, oli mielestäni hyvä syy ryhtyä pelaamaan yhdellä piakkoin vanhaksi ikääntyvällä pekonipaketilla. Nimittäin ihme on, jos sitä ei jääkaapista edes yhtä pakettia löydy, säilyy pitkään ja yhdestäkin paketista on iloa vaikka suuremmallekin joukolle, kun vaan muut höysteet ovat kohdallaan.

Uudet perunat uunissa

½ l pestyjä uusia perunoita
valkosipulia, rosmariinia, oreganoa ja oliiviöljyä
suolaa maun mukaan

Pese ja rapsuta perunoista kuorenriekaleet pois. Keitä perunoita 5 minuuttia vähässä vedessä kannen alla. Sillä välin kerää uunin kestävään astiaan valkosipuliraastetta ja tuoreita yrttejä makusi mukaan, lorauta perään 2 - 3 rkl oliiviöljyä. Huljauta uunivuokaan esikeitetyt kuivat perunat, käännä pari kertaa, että mausteet tarttuvat pintaan ja tunkaise astia uuniin. Tässä vaiheessa lämpötila oli 175 C, 15 minuutin kuluttua nostin lämmön 200 asteeseen ja lisäsin seuraavat ruokalajit perunoiden seuraksi. Perunat uinuivat uunissa vielä puolisen tuntia, pari kertaa niitä kääntelin, että sain rusketusta pintaan.

Paprikaveneet pekonipeitolla

kolme siivua pekonia, pätkittynä paloiksi
paprika paloiteltuna kuuteen osaan
herkkusienien sisälle menossa ollutta täytettä (vahvaa koskenlaskijaa, herkkusienien jalat, tuoretta timjamia ja tilkkanen rosmariinia, ujosti valkosipulia, mikä ei perunoihin uponnut)

Tunkaise paprikasiivujen päälle herkkusienien ylijäänyttä täytettä, peittele pekonitäkillä. Pane uuniin 200 c, n. 30 - 45 minuuttia, riippuen uunista.

Tee seuraksi tomaattisalaatti

kypsiä tomaatteja siivutettuna (poista kannat, ei niitäkukaan tahdo syödä)
romainesalaattia
yrttejä (basilikaa, sitruunamelissaa ja himppasen minttua)
viikunabalsamicoa (voit toki tehdä kastikkeenkin, mutta minusta ei kaivannut, kun muu ruoka oli aika suolaista)
päälle paahdettuja pinjansiemeniä tai kurpitsansiemeniä

Taiteellisen pieni salaattiannos, söin minä sitä enemmän, mutta tämä tuli kuvaustarkoituksiin.

  Nauti ja syö. Seuraavana päivänä menee loput, kun vaan muistat säilöä asiat jääkaappiin.

Sieniä, perunoita ja paprikaa. Ja pekonia. Joko sanoin pekonia?

Sitten pieni sana juomista. Siideri on välillä erinomaisen hyvä ruokajuoma, etenkin jos ei viiniin tahdo kallistua. Siiderillä en tarkoita yhtään ainoata Suomessa siiderin nimellä myytävää litkua, ellei joitakin harvoja (ja kalliita) suomalaisten pienpanimoiden tuotteita oteta lukuun. Siideri ei koskaan ole maustettu esansseilla tai se ei ole varustettu light-merkinnällä. Se ei myöskään ole makeata, vaan kuivaa. Hyvässä siiderissä lukee Brut tai Dry. Alla yksi hyvä, Duché de Longueville. Ecussonit nyt perinteisesti kaikki ovat makuuni.

Join minä tässä jonkun aikaa sitten huonoakin ulkomaan elävien siideriä, englantilaista. The Governor Cider -merkkistä juomaa. Liian kova. Liian alkoholillista. Ei maata laisinkaan ja vain häivähdys omenasta. Yyh. Ei tule toistumaan, ellei pakko ole.

Minä pidän juhlapyhien viettämisestä. Vaikka asuisin missä maailman kolkassa tahansa, todennäköisesti ruokavalioni seuraisi sen maan juhlia. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Huomenna grillibileissä taatusti saan tuttuja ja turvallisia vaihtoehtoja, itse ajattelin viedä mukanani ainekset sinihome-mansikkasalaattiin sekä tiikerirapuja. Ne vaan ovat niin hyviä. Niin kuin ystävätkin. Seurassa on aina ihanampaa syödä kuin yksin, mutta osaan minä nauttia elämästä itseksenikin. Eihän tästä muuten mitään tulisi.

Omnia mea mecum porto, kirjaimellisesti ympärilläni. Ja mikäli latinankieliset klisheet kiinnostavat, niitä löytyy lisää täältä.