Sydän- ja verisuonitautiperimä ei aina kiitä

Mää vedän mitä vaan, sekä kasvisruokaa, valkoista ja punaista lihaa tai kalaa. Jos saan valita, enimmäkseen koitan keventää ja nautiskella sen puoli kiloa kasviksia päivässä, mutta proteiinia tarvitsemme kaikki, samoin kuituja. Pekonissa vaan on sitä jotain, joka saa sydämein sykkimään, ja silloin tällöin siihen on sortuminen. Nyt kun eletään juhlan aaton aattoa, oli mielestäni hyvä syy ryhtyä pelaamaan yhdellä piakkoin vanhaksi ikääntyvällä pekonipaketilla. Nimittäin ihme on, jos sitä ei jääkaapista edes yhtä pakettia löydy, säilyy pitkään ja yhdestäkin paketista on iloa vaikka suuremmallekin joukolle, kun vaan muut höysteet ovat kohdallaan.

Uudet perunat uunissa

½ l pestyjä uusia perunoita
valkosipulia, rosmariinia, oreganoa ja oliiviöljyä
suolaa maun mukaan

Pese ja rapsuta perunoista kuorenriekaleet pois. Keitä perunoita 5 minuuttia vähässä vedessä kannen alla. Sillä välin kerää uunin kestävään astiaan valkosipuliraastetta ja tuoreita yrttejä makusi mukaan, lorauta perään 2 - 3 rkl oliiviöljyä. Huljauta uunivuokaan esikeitetyt kuivat perunat, käännä pari kertaa, että mausteet tarttuvat pintaan ja tunkaise astia uuniin. Tässä vaiheessa lämpötila oli 175 C, 15 minuutin kuluttua nostin lämmön 200 asteeseen ja lisäsin seuraavat ruokalajit perunoiden seuraksi. Perunat uinuivat uunissa vielä puolisen tuntia, pari kertaa niitä kääntelin, että sain rusketusta pintaan.

Paprikaveneet pekonipeitolla

kolme siivua pekonia, pätkittynä paloiksi
paprika paloiteltuna kuuteen osaan
herkkusienien sisälle menossa ollutta täytettä (vahvaa koskenlaskijaa, herkkusienien jalat, tuoretta timjamia ja tilkkanen rosmariinia, ujosti valkosipulia, mikä ei perunoihin uponnut)

Tunkaise paprikasiivujen päälle herkkusienien ylijäänyttä täytettä, peittele pekonitäkillä. Pane uuniin 200 c, n. 30 - 45 minuuttia, riippuen uunista.

Tee seuraksi tomaattisalaatti

kypsiä tomaatteja siivutettuna (poista kannat, ei niitäkukaan tahdo syödä)
romainesalaattia
yrttejä (basilikaa, sitruunamelissaa ja himppasen minttua)
viikunabalsamicoa (voit toki tehdä kastikkeenkin, mutta minusta ei kaivannut, kun muu ruoka oli aika suolaista)
päälle paahdettuja pinjansiemeniä tai kurpitsansiemeniä

Taiteellisen pieni salaattiannos, söin minä sitä enemmän, mutta tämä tuli kuvaustarkoituksiin.

  Nauti ja syö. Seuraavana päivänä menee loput, kun vaan muistat säilöä asiat jääkaappiin.

Sieniä, perunoita ja paprikaa. Ja pekonia. Joko sanoin pekonia?

Sitten pieni sana juomista. Siideri on välillä erinomaisen hyvä ruokajuoma, etenkin jos ei viiniin tahdo kallistua. Siiderillä en tarkoita yhtään ainoata Suomessa siiderin nimellä myytävää litkua, ellei joitakin harvoja (ja kalliita) suomalaisten pienpanimoiden tuotteita oteta lukuun. Siideri ei koskaan ole maustettu esansseilla tai se ei ole varustettu light-merkinnällä. Se ei myöskään ole makeata, vaan kuivaa. Hyvässä siiderissä lukee Brut tai Dry. Alla yksi hyvä, Duché de Longueville. Ecussonit nyt perinteisesti kaikki ovat makuuni.

Join minä tässä jonkun aikaa sitten huonoakin ulkomaan elävien siideriä, englantilaista. The Governor Cider -merkkistä juomaa. Liian kova. Liian alkoholillista. Ei maata laisinkaan ja vain häivähdys omenasta. Yyh. Ei tule toistumaan, ellei pakko ole.

Minä pidän juhlapyhien viettämisestä. Vaikka asuisin missä maailman kolkassa tahansa, todennäköisesti ruokavalioni seuraisi sen maan juhlia. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Huomenna grillibileissä taatusti saan tuttuja ja turvallisia vaihtoehtoja, itse ajattelin viedä mukanani ainekset sinihome-mansikkasalaattiin sekä tiikerirapuja. Ne vaan ovat niin hyviä. Niin kuin ystävätkin. Seurassa on aina ihanampaa syödä kuin yksin, mutta osaan minä nauttia elämästä itseksenikin. Eihän tästä muuten mitään tulisi.

Omnia mea mecum porto, kirjaimellisesti ympärilläni. Ja mikäli latinankieliset klisheet kiinnostavat, niitä löytyy lisää täältä.

Ruoka - ihana tekosyy

Ystävät ovat perhe, jonka on omin pikkukätösin päässyt poimimaan kaikkien maailman ihmisten joukosta. Valikoitu rat pack. Juu juu, tiedänhän minä, että en ole tavannut kuin murto-osan maailman väkijoukosta, mutta niistä olen päässyt osaksi joukkoa, jossa minun on hyvä olla. Eikä vähiten siksi, että yhteiset ruokailuhetket ovat sinkulle suurta juhlaa. Jopa silloin, kun syödään vain vähän arkisemmin, eikä vietetä mitään juhlaa.

Eilen grillasimme naapurilähiössä. Tyyliin kuuluu, että kaikki tuovat jotain ja tekevät sitten sulassa sovussa, ennen kuin istahdamme pöytään pitkän kaavan mukaan. Isännät huolehtivat tällä kertaa grillattavista, porsaan pihvit, bratwurstit ja sinihome-wilhelmit kävivät grillissä ottamassa komean värin pintaansa, ennen kuin ne siirrettiin paistokasariin pannulle hautumaan matalalla lämmöllä (pihvit pohjalle ja maggarat päälle, sillä tavoin pihvikin hautui pehmoiseksi omassa ja makkaroiden nesteissä.) Uunissa valmistuivat pekoniin käärityt herkkusienet, pekoni saa kovan pinnan ja sisällä odottaa ihana koskenlaskija-herkkusieniyllätys.

Minun tuomiseni tällä kertaa olivat sienikastike, jättikatkaravut ja uudet perunat.

Lämmin perunasalaatti

1,5 kg uusia perunoita
200 g fetajuustoa (tähän kelpaa se halvin)
kunnon nokare voita
persiljapuntti silppuna

Keitä perunat kypsiksi, hauduta hetki kannen alla kuumalla liedellä, että vesihöyry haihtuu (n. 5 min.). pilko perunat veitselä kattilassa pienemmäksi, saavat olla epämääräisen kokoisia suurehkoja palasia.Lisää murusteltu feta, voi ja persilja. Sekoita ja siirrä tarjoiluastiaan. Tähän sopisi myös kevätsipuli, ruohosipuli, limen tai sitruunan kuori ja mehu sekä tietenkin valkosipuli. Tällä kertaa valkosipulia en laittanut, koska sitä meni jöttikatkarapuihin.

Pannulla paistetut jättikatkaravut

Pari pakettia pakastettuja maustamattomia jättikatkaravun pyrstöjä (reilu 400 g)
valkosipuli
limen kuori ja mehu
chiliä, seesaminsiemen ja wasabimausteseosta
voita ja öljyä
ruohospiulia

Sulata pyrstöt pakkauksen ohjeen mukaan (huuhtele juoksevalla kylmällä vedelä, sulata huoneenlämmössä ainakin tunti). Raasta limen kuori ja silppua se Murskaa valkosipuli, itse käytän kiinalaisia yksikyntisiä, koska olen laiska enkä jaksa kuoria. Paistinpannun pohjalle lisää voita ja loraus öljyä. Kun se herää, kaada mukaan mausteet, valkosipulimurska ja limen kuori, annan niiden myös herätä ennen kuin nakkaat kuumalle pannulle sulaneet katkaravun pyrstöt mukaan. Kääntele rapuja pannulla, kunnes niiden väri muuttuu kauniin vaaleanpunaiseksi. Lisää ruohosipuli ja kaada tarjoiluastiaan. Tajunnanräjäyttävän ihania!

Helppo orakas-kantarellikastike

pakastettuja esikäsiteltyjä sieniä (omasta pakkasesta)
mustapippuria
voita
sipuli-creme fraiche purkki
persiljasilppua

Kasarin pohjalle sulatetussa voissa herätetään mustapippuri. Sen jälkeen kaada sienet sekaan, keittele hetki kasaan. Kaada kasariin sipuli-creme fraiche sekä persiljasilppu. Lämmitä ja kaada tarjoiluastiaan. Helppoa ja herkullista! Joko kävi selväksi, etten ole monimutkaisten ohjeiden kaveri? Tähän olisi sopinut myös purjo, mutta sitä olisi pitänyt sitten kasarin pohjalla kypsentää rasvassa miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia ennen sienten lisäämistä, ettei se jäisi raa´aksi ja kovaksi.

Päivän uusi englanninkielinen sana oli muuten orakas. Wood hedgehog tai hedgehog mushroom. Söpöä.

Tuli taas niin kiire kuvaa ottaessa, että rajaus on pyllystä, katkaravut puuttuvat ja  talouspaperirullakin jäi kuvaan notkumaan. Mutta kun nälkäiset odottivat selän takana...

Tarjolla oli myös pieni savusiika, grillattua halloumia sekä pari laatua tuoresalaatteja. Ruokajuomana lasillinen italialaista. Hyvin pärjäsi juoma grilliruualle. Jälkiruuaksi ihanaa lakritsijäätelöä kuplajuoman kera. Ja sitten vähän kahvia päälle. Olipa taas ihanaa ajella taksilla kotiin iltasella, vaikka matka ei ole pitkä, niin jotenkin kunnon ruokailun päälle ihminen kaipaa hemmottelua loppuun saakka. Eikä se nyt niin kalliiksi tule kuin entisen elämän baarikeikat. Huhhuh. Keski-ikä ei oikeastaan ole yhtään huonompi paikka.