Keittoa - soppaa

Sosekeitot ovat maukkaita ja terveellisiä. Tai olisivat, ellei minulla olisi paha tapa tunkea niihinkin tuorejuustoa, sinihomejuustoa, kermaa tai jogurttia. Hyvä puoli toki on, että en laita niitä muuhun ainesmäärään nähden paljon, mutta se pieni määrä yleensä tekee kaiken eron.

Parsakaalisosekeitto

keltasipuli silppuna
loraus öljyä
mustapippuria, fenkolin siemeniä ja korianterin siemeniä murskattuna
500 g parsakaalia silppuna, kukinnot erikseen ja varsi erikseen
kuumaa vettä sen verran, että ainekset peittyvät.
2 pientä perunaa raasteena
soijakastiketta loraus
0,5 dl kermaa
timjamia

Kaada kattilan pohjalle loraus öljyä, sen lämmettyä lisää maustemurska ja kohta perään sipulit. Hauduttele niitä pienellä lämmöllä, että sipuli alkaa pehmetä. Seuraavaksi lisää mukaan parsakaalin varsisilppu. sekoittele hetki, lisää kuumaa vettä, kansi päälle, ja keittele viitisen minuuttia, sitten lisää parsakaalin kukinnot. Kansi päälle ja hiljakseen keitä 15 minuuttia. Soseuta keitto, lisää perunat raasteena, soijakastiketta loraus ja timjami. Keittele toiset 15 minuuttia. Tarkoitus on, että perunasta irtoa tärkkelys saostaa keittoa vähän lisää, mutta perunasuikulat jäävät sattumiksi keittoon. Lopuksi loraus kermaa ja tuoretta timjamia pinnalle.

On muuten hyvää. Maku kehittyy pitkään keittäessä toisenlaiseksi kuin yhden keiton tekniikalla, syvenee kivasti. Ennen kerman lisäämistä väri oli aika vihreä.

Ruoka - ihana tekosyy

Ystävät ovat perhe, jonka on omin pikkukätösin päässyt poimimaan kaikkien maailman ihmisten joukosta. Valikoitu rat pack. Juu juu, tiedänhän minä, että en ole tavannut kuin murto-osan maailman väkijoukosta, mutta niistä olen päässyt osaksi joukkoa, jossa minun on hyvä olla. Eikä vähiten siksi, että yhteiset ruokailuhetket ovat sinkulle suurta juhlaa. Jopa silloin, kun syödään vain vähän arkisemmin, eikä vietetä mitään juhlaa.

Eilen grillasimme naapurilähiössä. Tyyliin kuuluu, että kaikki tuovat jotain ja tekevät sitten sulassa sovussa, ennen kuin istahdamme pöytään pitkän kaavan mukaan. Isännät huolehtivat tällä kertaa grillattavista, porsaan pihvit, bratwurstit ja sinihome-wilhelmit kävivät grillissä ottamassa komean värin pintaansa, ennen kuin ne siirrettiin paistokasariin pannulle hautumaan matalalla lämmöllä (pihvit pohjalle ja maggarat päälle, sillä tavoin pihvikin hautui pehmoiseksi omassa ja makkaroiden nesteissä.) Uunissa valmistuivat pekoniin käärityt herkkusienet, pekoni saa kovan pinnan ja sisällä odottaa ihana koskenlaskija-herkkusieniyllätys.

Minun tuomiseni tällä kertaa olivat sienikastike, jättikatkaravut ja uudet perunat.

Lämmin perunasalaatti

1,5 kg uusia perunoita
200 g fetajuustoa (tähän kelpaa se halvin)
kunnon nokare voita
persiljapuntti silppuna

Keitä perunat kypsiksi, hauduta hetki kannen alla kuumalla liedellä, että vesihöyry haihtuu (n. 5 min.). pilko perunat veitselä kattilassa pienemmäksi, saavat olla epämääräisen kokoisia suurehkoja palasia.Lisää murusteltu feta, voi ja persilja. Sekoita ja siirrä tarjoiluastiaan. Tähän sopisi myös kevätsipuli, ruohosipuli, limen tai sitruunan kuori ja mehu sekä tietenkin valkosipuli. Tällä kertaa valkosipulia en laittanut, koska sitä meni jöttikatkarapuihin.

Pannulla paistetut jättikatkaravut

Pari pakettia pakastettuja maustamattomia jättikatkaravun pyrstöjä (reilu 400 g)
valkosipuli
limen kuori ja mehu
chiliä, seesaminsiemen ja wasabimausteseosta
voita ja öljyä
ruohospiulia

Sulata pyrstöt pakkauksen ohjeen mukaan (huuhtele juoksevalla kylmällä vedelä, sulata huoneenlämmössä ainakin tunti). Raasta limen kuori ja silppua se Murskaa valkosipuli, itse käytän kiinalaisia yksikyntisiä, koska olen laiska enkä jaksa kuoria. Paistinpannun pohjalle lisää voita ja loraus öljyä. Kun se herää, kaada mukaan mausteet, valkosipulimurska ja limen kuori, annan niiden myös herätä ennen kuin nakkaat kuumalle pannulle sulaneet katkaravun pyrstöt mukaan. Kääntele rapuja pannulla, kunnes niiden väri muuttuu kauniin vaaleanpunaiseksi. Lisää ruohosipuli ja kaada tarjoiluastiaan. Tajunnanräjäyttävän ihania!

Helppo orakas-kantarellikastike

pakastettuja esikäsiteltyjä sieniä (omasta pakkasesta)
mustapippuria
voita
sipuli-creme fraiche purkki
persiljasilppua

Kasarin pohjalle sulatetussa voissa herätetään mustapippuri. Sen jälkeen kaada sienet sekaan, keittele hetki kasaan. Kaada kasariin sipuli-creme fraiche sekä persiljasilppu. Lämmitä ja kaada tarjoiluastiaan. Helppoa ja herkullista! Joko kävi selväksi, etten ole monimutkaisten ohjeiden kaveri? Tähän olisi sopinut myös purjo, mutta sitä olisi pitänyt sitten kasarin pohjalla kypsentää rasvassa miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia ennen sienten lisäämistä, ettei se jäisi raa´aksi ja kovaksi.

Päivän uusi englanninkielinen sana oli muuten orakas. Wood hedgehog tai hedgehog mushroom. Söpöä.

Tuli taas niin kiire kuvaa ottaessa, että rajaus on pyllystä, katkaravut puuttuvat ja  talouspaperirullakin jäi kuvaan notkumaan. Mutta kun nälkäiset odottivat selän takana...

Tarjolla oli myös pieni savusiika, grillattua halloumia sekä pari laatua tuoresalaatteja. Ruokajuomana lasillinen italialaista. Hyvin pärjäsi juoma grilliruualle. Jälkiruuaksi ihanaa lakritsijäätelöä kuplajuoman kera. Ja sitten vähän kahvia päälle. Olipa taas ihanaa ajella taksilla kotiin iltasella, vaikka matka ei ole pitkä, niin jotenkin kunnon ruokailun päälle ihminen kaipaa hemmottelua loppuun saakka. Eikä se nyt niin kalliiksi tule kuin entisen elämän baarikeikat. Huhhuh. Keski-ikä ei oikeastaan ole yhtään huonompi paikka.

Maailman helpoin leipä

Keittiömme tuotekehitys on pannut parastaan ja testannut vaivaamattoman leivän ohjetta edestakaisin, sinne ja tänne. Tässä viimeisin, asioiden parannettu versio. Ensimmäinen kokeilu löytyy haircut-puolelta.

Vaivaamaton tomaattileipä

3,5 dl vehnäjauhoja

3 dl sämpyläjauhoa

1 dl kaurahiutaleita

2tl suolaa

0,5tl kuivahiivaa

1 dl turkkilaista jogurttia

0,5 dl tomaattipyrettä

vajaa kourallinen oreganoa

3,5 dl lämmintä vettä (n. kädenlämpöistä)

Sekoita (mielellään lasikulhossa) kuivat aineet, suolan, hiivan ja oreganon keskenään. Kaada joukkoon jogurtti ja vesi, johon olet sekoittanut tomaattipyreen ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla (tarttuu lasiastiaan parhaiten) ja anna kohota 12-18 tuntia.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata kuumenemaan samalla. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoa myös taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Heitä taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia, nosta lämpötila 250 asteeseen. Anna jäähtyä, on helpompi leikata, eikä leipä murru.

Muita mieltäni vaivaavia asioita tällä hetkellä ovat alkava kevät. Minulla piti olla sellainen kesä, että en kasvata mitään, mutta toisin kävi, kun ystävä lähetti neljän erilaisen tomaatin siemeniä ja paria chililaatua. Tomaatit on jo koulittu kertaalleen, chili pitäisi siirtää ruukkuunsa. Pikkubasilika kuoli melkein kokonaan, luulen, että ikkunalaudalla vetää hennolle ja kylmänaralle kasville liikaa.

Aionkin oikaista basilikan suhteen, varmaan ensi viikonloppuna haen kaupasta ruukkubasilikan, käytän osan ja vahvat pikkutaimet tungen multaan. Ikkunalaudalla ovat jo samalla tavalla alkunsa saaneet timjami ja rosmariini. Mitä sitä nyt hyviä kasveja poisheittämään? En pysty. Tai noh, talvella pystyn, kun tiedän, etteivät ne silloin kasva, mutta kevät on vähän toinen juttu.

Aamu alkaa A:lla

Kyllä Yuicekin sen aikanaan tiesi, vaikkei tainnut mikään aamupalan syöjä ollakaan. Taisi enemmän keskittyä mallaspirtelöiden nauttimiseen. Mutta pirtelöä tein minäkin tänä aamuna. Viikonloput ovat ihanaa aikaa, kun ei ole kiire kustannuspaikalle. Silloin nautin aamiaista pitkän kaavan mukaan.

Aamusmoothie

banaani
kiwi
pätkä kurkkua
1 dl vaniljajogurttia
1 dl maitoa

Tunge eväät palasina tehosekoilijaan - ei kuorineen kuitenkaan. Anna sekoittimen työskennellä materiaali muussiksi. Nauti. On niin terveellistä, että heikompia hirvittää. Ja hyvää.

Huomenaamulla kokeilen sellaista, johon tungen sellerinvarsia, olen kehittänyt viime aikoina pahan addiktion sellerinvarsiin. Ja kääpiönä jo hajukin etoi. Haju ei vieläkään ole parasta siinä kasviksessa. Jos muistan, ostan inkivääriä ja roiskaisen sitä mukaan.

Viikonloppuaamuihin kuuluu myös kahvi. Avioeron jälkeen hankin itselleni jonkun edullisen Braunin räyskän lähi-Pirsmasta. Hyvin se on palvellut, mutta nyt kun sain ystävältä Moccamasterin, on kieltämättä kahvin laatu parantunut huomattavasti. Braunistakaan tosin en ole luopumassa, ajattelin hankkia kahvinkeitin-keittokirjan ja sitten ryhtyä tekemään ruokaa tieteen nimissä. Tai huvin.

Silloin tällöin keittelen kahvia mutteripannulla. Siihen vaan pitää hankkia omanlaisensa pöönit. Minä kuitenkaan mikään hifistelijä ole, niinpä tyydyn lähikaupan tarjontaan, Segafredoa sieltä yleensä mukaan tarttuu. Koska mielihalu iskee aika harvoin, arvatkaas, missä kahviani säilytän? Pakastimessa tietenkin, siellä se ei pilaannu välittömästi paketin avaamisen jälkeen. Kannattaa tosin huomioida, että pakkaa sitten sen kahvinsa kunnolla, muuten saa kaupanpäälle jännittävän tuoksuisen pakastimen.

Siitä se ajatus sitten lähti

Ajelin kotiin pitkin Hämeentietä. Siellä on joku Rauhanpuolustajien pesäpaikka. Tuli mieleen, että puolustaakohan kukaan kauhoja. Mietin, että minustahan voi tulla ensimmäinen. Rakastan ruokaa, harrastan sitä, en hifistele, mieluusti menen sieltä, missä aita on matalin. Käytän tarvittaessa eineksiä ja puolivalmisteita, mutta joskus iskee pipertelyvimma, sitten mennään pitkän kaavan mukaan. Erityisesti silloin, jos kylään on tulossa ystäviä, tahdon tarjota parempaa. Ihmiset ovat siitä mukava laji, että yleensä pitävät ruuasta ja ruuantekijästä.

Uutta ruokalajia tehdessäni luen useampia reseptejä. Yleensä noudatan niistä yhtä. Seuraavalla kerralla teen reseptin itse. Siksi kirjaan näitä muistiin, että voisin tahtoessani toistaa onnistuneen ruuan - tai varoa pahaa reseptiä.

Edit. 13.4. Sen verran unentokkurassa jo olin, kun gmail-tilin blogia varten perustin, että kirjasin itseni sisään kauhan Suojelijana. Olkoon sitten niin. Jää vaan hyvä email-osoite käyttämättä. Onneksi kuitekin blogin sain vielä vaihdettua Kauhanpuolustajaksi.

Tämä ei jää tähän. Jatkoa seuraa.