Hirveetä touhua

Ikinä en ole eläissäni hirveä käsitellyt, mutta kertahan se on ensimmäinenkin, kun pala tuodaan Pohjoisemmasta Suomesta saakka tarjolle.

Työkaveri antoi reseptin ja minä tein - jälleen kerran hivenen soveltaen, mutta lähes oikeilla aineksilla.

Hirvi-pekonikääryleet

pala hirvipaistia (ehkä se oli joku paisti, ehkä lihaa oli n. 400 g)
200 g pekonia
3 banaanisalottisipulia
100 g yrtti-valkosipulituorejuustoa
puolikas puntti persiljaa
nokare voita
1 dl viiniä
1 dl vettä
sokeria
suolaa
pippuria
timjamia
muutama katajanmarja
2 dl kuohukermaa

Irroita mahdolliset pahat osat pois, kalvot ja muut valkoiset asiat. Leikkaa paisti siivuiksi, hakkaa siivut litteiksi. Tee täyte: paistele pekonisilppua pannussa, lisää sinne salottisipulisilppu, paista hiljakseen, kunnes sipuli on pehmeätä. Yhdistä kulhossa tuorejuustoon ja persiljasilppuun. Paistele pannussa vettä, viiniä, sokeria ja suolaa, anna redusoitua, ota neste talteen. Suolaa ja pippuroi hirveet levyt, jaa niille täyte. Pyörittele rulliksi, kiepauta pekonisuikula rullan ympärille, kiinnitä hammastikuilla tai paistilangalla.

Paista rulliin pinta voinokareessa. Lisää paistinneste, kerma ja vettä. timjamia ja katajanmarjoja. Anna rullien hautua nesteessä kannen alla 50 min - reilu tunti. Siirrä rullat hetkeksi lämpimään uuniin uuniin. Paistele kastiketta kasaan, mikäli tarvitsee, kaada se rullien päälle. Tarjoa muusin, jäisien karpaloiden ja salaatin kera.

Itke ja nauti. Täyttävää ja hyvää. Varo sisäänpiiloutuneita cocktailtikkuja.

Ja sitten jotain aivan muuta

Tämänkin reseptin olen joskus kirjoittanut muistiin johonkin lukuisista blogeistani. Mutta hävinnyt on sekin. Parempi kirjata ylös, nyt kun suurinpiirtein muistaa, mitä siihen tuli.

Feta-broilerivuoka

Grillattu broileri revittynä luistaan
Grillibroilerin nahka atomeiksi silputtuna
200 g salaattijuustoa muruna (ota vaan halvinta)
Pari pientä sipula (eivät kuuluneet alkuperäiseen ohjeeseen)
valkosipuli raastettuna
kunnon loraus öljyä
2 rkl currya
1 chili murskana
muutama mustapippuri murskattuna
timjamia
2,5 dl valkoviiniä
reilu ruokalusikallinen hunajaa. (ei ollut alkup. reseptissä)
1 kanaliemikuutio
kiehuvaa vettä pari desiä
100 g pinaattia (puuttui alkuperäisestä reseptistä)
puntti persiljaa
2 dl creme fraichea

Erottele grillatun broilerin lihan uunivuoan pohjalle. Ripottele silputtu nahka joukkoon. Murusta feta pinnalle.

Tee liemi. Paistinpannun pohjalle tulee loraus öljyä. Siihen sipulit, valkosipuli ja curry, sekä muut mausteet. Herätä mausteet, ennen kuin kaadat valkoviinin pannuun. Anna kiehua kasaan kymmenisen minuuttia. Lisää kanaliemikuutio ja kiehuva vesi (kiehuva siksi, että kastike ei lakkaa kiehumasta, jos käytät kylmää, kestää vähän aikaa, ennen kuin neste kiehuu jälleen). Lisää hunaja (pyöristää makua). Anna kiehahtaa ennen kuin lisäät silputun persiljan ja pinaatin. Viimeiseksi lisää creme fraiche, sitten ei enää tarvitse kiehutella.

Kaada kastike fetan ja broilerin päälle tasaisesti. Tulee söpö tummanvihreä kuorrutus. Vuoka menee uuniin 200 C-asteeseen 35 - 40 minuutiksi. Tarjoa salaatin ja riisin kera. Suolaa ei tarvitse, sitä kyllä riittää.

Oli hyvää. Sitä on vieläkin jääkaapissa, koska meitä oli syömässä vain kolme naista. Vuoasta siis riittää ainakin kuudelle henkilölle.

Piirakkaa - helppoa ja kosteata

Aamulla oli kollega tehnyt lomallelähtönsä kunniaksi (ja pakastintaan tyhjentääkseen) omenapiirakkaa. Maistoin palasen ja ihastuin kosteuteen ja makeuteen. Minähän en mitään terveysruokaa tahdo, jos kerta makeata on tarkoitus tarjota. Piti oikein ohje kysyä, koska huomenna menen taas ystävien luokse ja minulta on tilattu sekä jälkiruoka että jättikatkaravut.

Kollegan kostea mustikka-omenapiirakka (uunipellillinen)

Pohja
3 kananmunaa
3 dl hienoa sokeria
100 - 150 g sulatettua voita tai margariinia sulana
kermarahkapurkki (10%)
0,5 - 0,75 dl maitoa
6 dl vehnäjauhoa
1 rkl leivinjauhetta
vaniljasokeria tai -uutetta, kardemummaa ja kanelia

Omena tahtomassasi muodossa, tai vadelmia, mustikoita tai mitä nyt päälle tahdot laittaa.

Muruseos
50 g voita tai margariinia sulana
1 dl sokeria
1 - 2 dl vehnäjauhoa

Vatkaa munat ja sokeri sekaisin. Itse lorauttelin seuraavaksi vaniljauutetta ja kanelia. Kippaa sekaan kermarahka, maito ja sula voi. aitten lisää jauhot, johon on sekoitettu leivinjauhe. sekoita kunnolla, kumoa leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Levitä tasaiseksi. Kaada marjat päälle. Tee muruseos. Levitä se marjojen päälle.

Pidä uunissa n. 35 - 40 minuuttia 200 asteessa. Viilennä. Odota seuraavaan päivään, että saat vietyä sen naapurilähiöön. Sinne ajattelin vielä ottaa vaniljakastiketta tai jäätelöä mukaan, ettei vaan ole liian terveellistä jälkiruokaa.

Kai sitä pitäisi vähän maistaa, että tietää, uskaltaako ystäville tarjota.

Tästähän tuli nyt sellainen heteromiehen unelma, makea, helppo ja kostea. Jepjep.

Perjantai-illan ratoksi

Minä sitä vaan tyhjennän pakastinta.  Siinä menee aikaa, koska olen ollut hamsteri, enkä edes oikein tiennyt, mitä kaikkea pakastimestani löytyy. Huomista grillipäivää varten sieltä löytyi muun muassa ystävän mukanaan tuomat karitsan fileet. Ne ovat nyt 12 h sulaneet jääkaapissa, saavat jatkaa sulamista, ennen kuin upotan ne jogurttimarinadiin.

Sen lisäksi naamakirjan mainokset tehoavat minuun, kun niissä vain puhutaan ruuasta. Tein huomiselle myös New Yorkin juustokakun, tosin ilman creme fraiche -päällystä. Aion ottaa mukaan vaniljakastiketta ja vadelmia, niillä se on helppo viimeistellä. Sen verran tietysti muutin taas ohjetta, että maustamattoman tuorejuuston korvasin appelsiinituorejuustolla. Kaikki maitotuotteet menivät kakkuun hylana, koska keskuudessamme on laktoosi-intolerantikkoja, enkä minä pahaa kenellekään tahdo. Etenkään en silloin kun ruokaa tarjoan.

Kakku muuten näyttää nyt uunista otettuna aivan sairaan hyvältä! Jaksaisinpa kuvata. Kunpa joku opettaisi minut siirtämään kuvat puhelimesta tietokoneelle jotenkin näppärämmin. Nyt teen sen tyhmästi gmailin kautta.

Asiaan. Kaikkihan me tiedämme, että rakastan katkarapuja ja cavaa/ kuohuviiniä/ sampanjaa. Etenkin kun ne yhdistetään. <3 Tällä kertaa ajatuksena oli päästä eroon viimeisestä vierasvarakatkarapupaketista pakastimessa.

Parsakaalia ja jättikatkarapuja (alkuruuaksi salaattipedillä kolmelle tai yhdelle nälkäiselle päivälliseksi)

225 g jättikatkaravun pyrstöjä au naturel (minulla oli Femeg -merkkisiä Pirsman pakastimesta)
lämpäre voita (nokare, noin 30 g)
loraus öljyä, n. 2 rkl
korianterin siemeniä
kuivattu chilipalko (olisivatpa chilini jo olleet valmiita!)
puolikas yksikyntinen valkosipuli raasteena
100 g parsakaalin nuppusia pieneksi silputtuna
viiden tuoreen punasipulin varret (ei saa hukata hyviä asioita)
tuoretta timjamia muutama varsi
puolikkaan limen mehu
vettä reilu desi
loraus soijakastiketta

Sulata katkaravun pyrstöt ohjeen mukaan (huuhtele ja anna valua n. tunnin) ja kuivaa ne. Pilko parsakaali nuppusiksi, sipulin varret ja varaa muutenkin kaikki ainekset valmiiksi. Murskaa chili ja korianterin siemenet.

Lisää keskilämpöiselle pannulle voi ja öljy, täräytä ne lämmöllä. Kun ne rauhoittuvat, lisää mausteet ja valkosipuli, anna hetki oleskella pannulla, ennen kuin tyrkkäät mukaan parsakaalin palaset. Pyöräyttele pari minuuttia, lisää katkaravut ja lisää lämpöä. Paistele ravut kypsiksi, menee muutama minuutti, väri muuttuu söpön pinkiksi.

Vähän surulliselta näytti tässä vaiheessa.

Loppupelissä lisää sipulin varret ja limen mehu. Kuumenna kiihkeästi, kumoa tarjoiluastialle. Lisää pannulle vesi ja soijakastike. Kuumentele pari minuuttia ja kaada katkarapujen päälle. Syö ja itke. Ai niin ja juo. Cava vaan on niin namia. Dippaa kastike leivällä kohti ääntä. Itke toisen kerran. Onnesta.

Pakastimen tyhjennystä

Kun on tyhmä pää, siitä voi kärsiä koko ruumis. Sikäli jos ruuan tekemistä ja nauttimista nyt voi kärsimykseksi sanoa. Minulta jäi nimittäin pakastimen ovi raolleen päivän ajaksi. Nyt on koko pakastin aika jäinen. Sen lisäksi päätin tyhjentää sen syömällä. Onneksi ei ole mitään kallisarvoista, ellei sellaseksi nyt sienipaketteja voi sanoa. Mutta syksyhän on vasta tulossa, minulle on jopa luvattu, että saattaisin päästä tänäkin syksynä sieneen. Ja onhan minulla salainen aseeni, kuivatut sienet.

Viime aikoina olen paistellut suolaisia piirakoita, niihin saa näppärästi kätkettyä kaikenlaista. Epäilyttäviäkin asioita on löytynyt, jossain vaiheessa olen hätävaraksi ostanut pakastevihanneksia. Hyi kamala ja hui olkoon. Sopivat korkeintaan nälkäisen työläisen pyttipannuevääksi ja siihenkin kovin huonosti kertaalleen lämpöä ottaneina lumisina möhkäleinä. Kun olisin nainen, enkä hiiri, niin kantaisin eväät biojätteisiin.

Sitten hyviin asioihin. Vihasin kaalin tuoksua ja makua kääpiönä. Onneksi minulle ei sitä väkisten syötetty. Nykyään menevät kaikki, punakaali, valkokaali, hapankaali, parsakaali, kukkakaali ja ruusukaali. Mutta yksi on ylitse kaiken, varhaiskaali. Ensinnäkin jo ulkonäkö on kutsuva, kaunis, kevyt vihreä. Toiseksi tuoksu, mikä voi olla ihanampaa kuin kasteenkostea rapiseva kaalinkerä, Korkeintaan kiinteä pilvenvalkoinen kukkakaalipumpula dipattuna sinihomejuusto-jogurttidippiin. Tai miten olisi kaali suikaloituna pannulle, kuuma lämpö pienen öljytilkan kanssa, ropsaus pippuria ja suolaa perään ja tarjolle vaikka lihapalan kanssa?

Tällä kertaa kuitenkin tarjolle pääsivät pari muuta ystävääni, parsakaali ja ruusukaali.

Ruusukaali-parsakaali-pekonipannu

300 g ruusukaaleja irtolehdiksi riivottuna
300 g parsakaalia pieniksi nuppusiksi silputtuna
Pieni punasipuli
Puolikas valkosipuli
170 g pekonia
Nokare voita
Currya
(Suolaa)

Paista pekonisilppu pannulla ruskeaks. Saisi olla rapea lopputulos. Nostele ruskeat pekoninpalaset erilleen, jätä rasva pannuun. Lisää siihen nokare voita ja teelusikallinen currya. Kaada kuumalle pannulle sipulisilput, pyöräytä pari kertaa ennen kuin kumoat mukaan parsakaalin nuput. Pyöräyttele muutama minuutti, ennen kuin lisäät ruusukaalin lehdet. Jatka pyörittelyä, kunnes kaalit ovat kypsiä, mutta edelleen al dente. Lisää paistetut pekonin palat (ja suola). Sekoita ja tarjoa pastan tai uusien perunoiden kanssa. Voi sen syödä ihan siltänsäkin.

Makaronipuun katveessa olisi ihanaa elää

Pasta on saatanan keksintö. Siitä saa turhan moninaista ruokaa, kaikki uppoaa minuun kuin se klassinen kuuma veitsi kovaan voihin. Sitten kun vielä yhdistetään pastaan juusto, minua saa raapia irti astian reunoista niin kuin uuriruokaa uunin pohjalta. Lasagne ei ole mikään pikaruoka, eikä sitä myöskään mielletä kesäruuaksi, mutta siitä riittää useammaksi päiväksi moniaisille henkilöille, jos luvassa on festivaali ja sen vaatima toipumisaika - ei tarvitse koko ajan olla miettimässä, että onko kotona ruokaa, kun sinne saakka pääsee.

Kauhanpuolustajan krapula-ase (lasagne)

Tomaattikastike

2 punasipulia (keltainenkin kävisi)
löraus öljyä
pari porkkanaa silppuna
(jos olisi ollut, myös pari sellerin vartta silppuna)
500 g paseerattiua tomaattia + loraus vettä purkin huuhteluun
pari kourallista kuivattuja suppilovahveroita murskana
mustapippuria, rosmariinia, timjamia, currya ja paprikajauhetta
reilu ruokalusikallinen hunajaa
puolikas valkosipuli raasteena
800 g jauhelihaa (no kun halavalla sain, vähempikin olisi riittänyt)
suolaa ja soijakastiketta

Kaatele mausteet öljyyn keskikuumalle pannulle, herätä hetki, kumoa perään sipulit ja poerkkanat (sekä sellerin varret). Kun kuullottuminen on päässyt alkuun, lisää paseerattu tomaatti, vesi ja murskatut sienet. Tällä kertaa yrtitkin olivat kuivia, sinne vaan sekaan, ne kyllä kestävät keittelyä. Kansi päälle ja anna sopan porista. (Jos olisi tilkka viiniä, se olisi lisätty ennen paseerattua tomaattia ja keitelty hetki.)

Paista jauhelihat parissa osassa, lisää suolaa ja valkosipulia, kaada tomaattikastikkeen sekaan. Anna kastikkeen porista hiljakseen ainakin 15 minuuttia, tarkista suola, lisää soijakastiketta, jos tarvitsee.

Valkokastike

70 g voita tai ingmariinia
1 dl vehnäjauhoja
7 dl maitoa
150 g punaleimaemmentalia
viherpippuria, suolaa ja muskottipähkinää

Sulata kasarissa margariini, lisää jauhot, pyörittele pari minuuttia, että jauhot kypsyvät, mutta älä ruskista. Lisää vähitelen lämmintä maitoa (lämmitä mikrossa), vispaa, anna sakeutua, lisää maitoa, vispaa, anna sakeutua... Lisää mausteet. Vielä hetki kuplintaa matalalla lämmöllä. Käännä levy ykköselle, lisää juusto, anna sen sulaa.

Tuoreita tomaatteja viipaleina
120 g fetajuustomurua (salaattijuusto, joku halvin sopii erittäin hyvin)
Täysjyvälasagnelevyjä (Rainbown täysjyvälevyt ovat halvempia kuin valkoinen höttö-levyt, suosittelen)

Ota isoin vuoka, jonka omistat. Kiroa, ettei ole syvempää. Reunat olisi tietysti pitänyt öljytä, mutta et muista kuitenkaan. Pohjalle reilu kauhallinen tomaattikastiketta, ensimmäinen lasagnelevykerros, lisää tomaattikastiketta, valkokastiketta, fetamurua.... Kunnes tulevat reunat vastaan. Lisää viimeisen valkokastikekerroksen päälle tuoreet tomaattiviipaleet ja kuorruta salaattijuustomurulla. Tuikkaa uuniin 45 minuutiksi, 180. Sammuta lämpö, anna vuoan olla uunissa vielä 15 minuuttia.

Jos olisin Jamie Oo, olisin repinyt tähän kuvausta varten parvekkeelta tuoretta timjamia ja roiskinut oliiviöljyä pintaan. Vaan en ole, siksi saa olla tällaisenaan. Ehkä tarjoilun yhteydessä laitan tarjolle niitä. Ja salaattia, mullon tosi komee varhaiskaali jääkaapissa odottelemassa.

Maistoin äsken. Helevetin hyvää, chiliä nyt tietysti olisi voinut lisätä. Mutta mitenkäs tuo uuninpohja puhtaaksi saadaan? Vuoan laidat tulivat taas pahasti vastaan. Puhdistusvinkkejä vastaanotetaan tässä numerossa. Kiitos.

Kesän makuja

Kun asustelee itsekseen, niin jotenkin nauttii erityisen paljon hetkistä, jotka saa viettää ystäviensä seurassa. Viihdyn itsekseni, teen ruokaa itsekseni, mutta parhaat ruokamuistot ovat tapahtumista, joissa paikalla on muitakin. Yhteisöllisyys sopii minulle, vaikkei yhdessä asuminen sopisikaan. Juhannusaatoksi sain kutsun naapurilähiöön. Luvassa oli grilliruokaa, itse lupasin tuoda salaatin ja tiikerirapuainekset.

Aloitimme iltamat lasillisella sampanjaa. Minusta on mukavaa, että nykyään saa myös hyviä pieniä pulloja, turhapa sitä olisi ollut laatuainetta pullotolkulla litkiä, etenkin kun kyseessä ei ollut juopumistarkoitus. Siihen  sopivat edukkaammatkin aineet. Punkkuvalintakin oli erittäin onnistunut, ehkä turhankin robusti, mutta maukas. En olisi uskonut, että Amerikoista löytäisi hyvää punaviiniä.

Herkkusienet menivät uuniin pekonikääreessä, pannulla paistuivat tiikeriravut ja grillissä maggaraa sekä lihaa. Salaatiksi tahdoin jotain, missä olisi mansikkaa. Siitä se ajatus sitten taas lähti, googlasin erilaisia vaihtoehtoja, niistä yhdistelin salaatin.

Sinihomejuusto-päärynä-mansikkasalaatti

150 g sinihimejuustoa

½ l mansikoita

1 päärynä kuorittuna ja pilkottuna

100 g rucolaa

10 g romainesalaattia

herkkusienten jalat (hatut menivät uuniin pekonikääreessä)

varhaissipulin varsia (sinne menivät koko nipun varret)

100 g voissa paahdettuja cashewpähkinöitä

Tuoretta minttua ja basilikaa

Kastike

1 cl viikunabalsamicoa

2 cl oliiviöljyä

loraus hunajaa

Tee salaatinkastike valmiiksi odottelemaan. Silppua herkkusienten jalat ja varhaissipulin varret kulhoon, leikkele romaine paloiksi ja kumoa kulhoon. Paahda pähkinät ja kaada ne talouspaperin päälle luovttamaan mahdollinen ylimääräinen voi pois kyljiltään. Lisää rucola, minttusilppu ja päärynänpalat salaattikulhoon, kaada kastike perään, sekoita. Silppua perään sinihomejuusto ja halotut mansikat. Sekoita varovaisesti. Lisää vielä muutama mansikka pinnalle basilikasilpun ja paahdettujen pähkinöiden kera. Huokaile ja nauti.

Varoitus, pähkinöitä paahtaessaan ei saisi sitten selkäänsä kääntää, onnistuin osittain käräyttämään omani.

 Älä koskaan tee salaattia valmiiksi ennen aikojasi, se lötkistyy ja vetistyy. Salaatinkastikkeen voit tehdä ja pilkkoa aineksia, mutta yhdistäminen kannattaa tehdä vasta juuri ennen tarjoilua.

Rapujen höysteenä on valkosipulia, limen kuorta, limen mehu, persiljaa, sitruunamelissaa ja timjamia. Chiliä tuli lähes liikaa, vaikka piti vain mausteeksi sitä lisätä...

Jälkiruokana meillä oli kahvia, valkosuklaakuningatarjäätelöä ja pensasmustikoita. Eipä ihminen muuta tarvitse. Kehuimme muuten kuorossa Ingmanin jäätelömakuja, erottuvat edukseen sekä hinnaltaan että makumaailmaltaan. Silmät alkoivat lupsuttaa jo yhdentoista jälkeen, ajelin taksilla kotiin, unessa olin jo ennen yhtä. Naureskelimme poislähtiessäni, että tämä varmaan oli sellainen keski-ikäisten ja sairaiden juhannusjuhla, kun emme edes kunnon remurientoa saaneet aikaan. Mutta eiköhän senkin aika vielä tule, pahoin pelkään ja ilolla toivon.