Piirakkaa - helppoa ja kosteata

Aamulla oli kollega tehnyt lomallelähtönsä kunniaksi (ja pakastintaan tyhjentääkseen) omenapiirakkaa. Maistoin palasen ja ihastuin kosteuteen ja makeuteen. Minähän en mitään terveysruokaa tahdo, jos kerta makeata on tarkoitus tarjota. Piti oikein ohje kysyä, koska huomenna menen taas ystävien luokse ja minulta on tilattu sekä jälkiruoka että jättikatkaravut.

Kollegan kostea mustikka-omenapiirakka (uunipellillinen)

Pohja
3 kananmunaa
3 dl hienoa sokeria
100 - 150 g sulatettua voita tai margariinia sulana
kermarahkapurkki (10%)
0,5 - 0,75 dl maitoa
6 dl vehnäjauhoa
1 rkl leivinjauhetta
vaniljasokeria tai -uutetta, kardemummaa ja kanelia

Omena tahtomassasi muodossa, tai vadelmia, mustikoita tai mitä nyt päälle tahdot laittaa.

Muruseos
50 g voita tai margariinia sulana
1 dl sokeria
1 - 2 dl vehnäjauhoa

Vatkaa munat ja sokeri sekaisin. Itse lorauttelin seuraavaksi vaniljauutetta ja kanelia. Kippaa sekaan kermarahka, maito ja sula voi. aitten lisää jauhot, johon on sekoitettu leivinjauhe. sekoita kunnolla, kumoa leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Levitä tasaiseksi. Kaada marjat päälle. Tee muruseos. Levitä se marjojen päälle.

Pidä uunissa n. 35 - 40 minuuttia 200 asteessa. Viilennä. Odota seuraavaan päivään, että saat vietyä sen naapurilähiöön. Sinne ajattelin vielä ottaa vaniljakastiketta tai jäätelöä mukaan, ettei vaan ole liian terveellistä jälkiruokaa.

Kai sitä pitäisi vähän maistaa, että tietää, uskaltaako ystäville tarjota.

Tästähän tuli nyt sellainen heteromiehen unelma, makea, helppo ja kostea. Jepjep.

Perjantai-illan ratoksi

Minä sitä vaan tyhjennän pakastinta.  Siinä menee aikaa, koska olen ollut hamsteri, enkä edes oikein tiennyt, mitä kaikkea pakastimestani löytyy. Huomista grillipäivää varten sieltä löytyi muun muassa ystävän mukanaan tuomat karitsan fileet. Ne ovat nyt 12 h sulaneet jääkaapissa, saavat jatkaa sulamista, ennen kuin upotan ne jogurttimarinadiin.

Sen lisäksi naamakirjan mainokset tehoavat minuun, kun niissä vain puhutaan ruuasta. Tein huomiselle myös New Yorkin juustokakun, tosin ilman creme fraiche -päällystä. Aion ottaa mukaan vaniljakastiketta ja vadelmia, niillä se on helppo viimeistellä. Sen verran tietysti muutin taas ohjetta, että maustamattoman tuorejuuston korvasin appelsiinituorejuustolla. Kaikki maitotuotteet menivät kakkuun hylana, koska keskuudessamme on laktoosi-intolerantikkoja, enkä minä pahaa kenellekään tahdo. Etenkään en silloin kun ruokaa tarjoan.

Kakku muuten näyttää nyt uunista otettuna aivan sairaan hyvältä! Jaksaisinpa kuvata. Kunpa joku opettaisi minut siirtämään kuvat puhelimesta tietokoneelle jotenkin näppärämmin. Nyt teen sen tyhmästi gmailin kautta.

Asiaan. Kaikkihan me tiedämme, että rakastan katkarapuja ja cavaa/ kuohuviiniä/ sampanjaa. Etenkin kun ne yhdistetään. <3 Tällä kertaa ajatuksena oli päästä eroon viimeisestä vierasvarakatkarapupaketista pakastimessa.

Parsakaalia ja jättikatkarapuja (alkuruuaksi salaattipedillä kolmelle tai yhdelle nälkäiselle päivälliseksi)

225 g jättikatkaravun pyrstöjä au naturel (minulla oli Femeg -merkkisiä Pirsman pakastimesta)
lämpäre voita (nokare, noin 30 g)
loraus öljyä, n. 2 rkl
korianterin siemeniä
kuivattu chilipalko (olisivatpa chilini jo olleet valmiita!)
puolikas yksikyntinen valkosipuli raasteena
100 g parsakaalin nuppusia pieneksi silputtuna
viiden tuoreen punasipulin varret (ei saa hukata hyviä asioita)
tuoretta timjamia muutama varsi
puolikkaan limen mehu
vettä reilu desi
loraus soijakastiketta

Sulata katkaravun pyrstöt ohjeen mukaan (huuhtele ja anna valua n. tunnin) ja kuivaa ne. Pilko parsakaali nuppusiksi, sipulin varret ja varaa muutenkin kaikki ainekset valmiiksi. Murskaa chili ja korianterin siemenet.

Lisää keskilämpöiselle pannulle voi ja öljy, täräytä ne lämmöllä. Kun ne rauhoittuvat, lisää mausteet ja valkosipuli, anna hetki oleskella pannulla, ennen kuin tyrkkäät mukaan parsakaalin palaset. Pyöräyttele pari minuuttia, lisää katkaravut ja lisää lämpöä. Paistele ravut kypsiksi, menee muutama minuutti, väri muuttuu söpön pinkiksi.

Vähän surulliselta näytti tässä vaiheessa.

Loppupelissä lisää sipulin varret ja limen mehu. Kuumenna kiihkeästi, kumoa tarjoiluastialle. Lisää pannulle vesi ja soijakastike. Kuumentele pari minuuttia ja kaada katkarapujen päälle. Syö ja itke. Ai niin ja juo. Cava vaan on niin namia. Dippaa kastike leivällä kohti ääntä. Itke toisen kerran. Onnesta.

Pakastimen tyhjennystä

Kun on tyhmä pää, siitä voi kärsiä koko ruumis. Sikäli jos ruuan tekemistä ja nauttimista nyt voi kärsimykseksi sanoa. Minulta jäi nimittäin pakastimen ovi raolleen päivän ajaksi. Nyt on koko pakastin aika jäinen. Sen lisäksi päätin tyhjentää sen syömällä. Onneksi ei ole mitään kallisarvoista, ellei sellaseksi nyt sienipaketteja voi sanoa. Mutta syksyhän on vasta tulossa, minulle on jopa luvattu, että saattaisin päästä tänäkin syksynä sieneen. Ja onhan minulla salainen aseeni, kuivatut sienet.

Viime aikoina olen paistellut suolaisia piirakoita, niihin saa näppärästi kätkettyä kaikenlaista. Epäilyttäviäkin asioita on löytynyt, jossain vaiheessa olen hätävaraksi ostanut pakastevihanneksia. Hyi kamala ja hui olkoon. Sopivat korkeintaan nälkäisen työläisen pyttipannuevääksi ja siihenkin kovin huonosti kertaalleen lämpöä ottaneina lumisina möhkäleinä. Kun olisin nainen, enkä hiiri, niin kantaisin eväät biojätteisiin.

Sitten hyviin asioihin. Vihasin kaalin tuoksua ja makua kääpiönä. Onneksi minulle ei sitä väkisten syötetty. Nykyään menevät kaikki, punakaali, valkokaali, hapankaali, parsakaali, kukkakaali ja ruusukaali. Mutta yksi on ylitse kaiken, varhaiskaali. Ensinnäkin jo ulkonäkö on kutsuva, kaunis, kevyt vihreä. Toiseksi tuoksu, mikä voi olla ihanampaa kuin kasteenkostea rapiseva kaalinkerä, Korkeintaan kiinteä pilvenvalkoinen kukkakaalipumpula dipattuna sinihomejuusto-jogurttidippiin. Tai miten olisi kaali suikaloituna pannulle, kuuma lämpö pienen öljytilkan kanssa, ropsaus pippuria ja suolaa perään ja tarjolle vaikka lihapalan kanssa?

Tällä kertaa kuitenkin tarjolle pääsivät pari muuta ystävääni, parsakaali ja ruusukaali.

Ruusukaali-parsakaali-pekonipannu

300 g ruusukaaleja irtolehdiksi riivottuna
300 g parsakaalia pieniksi nuppusiksi silputtuna
Pieni punasipuli
Puolikas valkosipuli
170 g pekonia
Nokare voita
Currya
(Suolaa)

Paista pekonisilppu pannulla ruskeaks. Saisi olla rapea lopputulos. Nostele ruskeat pekoninpalaset erilleen, jätä rasva pannuun. Lisää siihen nokare voita ja teelusikallinen currya. Kaada kuumalle pannulle sipulisilput, pyöräytä pari kertaa ennen kuin kumoat mukaan parsakaalin nuput. Pyöräyttele muutama minuutti, ennen kuin lisäät ruusukaalin lehdet. Jatka pyörittelyä, kunnes kaalit ovat kypsiä, mutta edelleen al dente. Lisää paistetut pekonin palat (ja suola). Sekoita ja tarjoa pastan tai uusien perunoiden kanssa. Voi sen syödä ihan siltänsäkin.

Makaronipuun katveessa olisi ihanaa elää

Pasta on saatanan keksintö. Siitä saa turhan moninaista ruokaa, kaikki uppoaa minuun kuin se klassinen kuuma veitsi kovaan voihin. Sitten kun vielä yhdistetään pastaan juusto, minua saa raapia irti astian reunoista niin kuin uuriruokaa uunin pohjalta. Lasagne ei ole mikään pikaruoka, eikä sitä myöskään mielletä kesäruuaksi, mutta siitä riittää useammaksi päiväksi moniaisille henkilöille, jos luvassa on festivaali ja sen vaatima toipumisaika - ei tarvitse koko ajan olla miettimässä, että onko kotona ruokaa, kun sinne saakka pääsee.

Kauhanpuolustajan krapula-ase (lasagne)

Tomaattikastike

2 punasipulia (keltainenkin kävisi)
löraus öljyä
pari porkkanaa silppuna
(jos olisi ollut, myös pari sellerin vartta silppuna)
500 g paseerattiua tomaattia + loraus vettä purkin huuhteluun
pari kourallista kuivattuja suppilovahveroita murskana
mustapippuria, rosmariinia, timjamia, currya ja paprikajauhetta
reilu ruokalusikallinen hunajaa
puolikas valkosipuli raasteena
800 g jauhelihaa (no kun halavalla sain, vähempikin olisi riittänyt)
suolaa ja soijakastiketta

Kaatele mausteet öljyyn keskikuumalle pannulle, herätä hetki, kumoa perään sipulit ja poerkkanat (sekä sellerin varret). Kun kuullottuminen on päässyt alkuun, lisää paseerattu tomaatti, vesi ja murskatut sienet. Tällä kertaa yrtitkin olivat kuivia, sinne vaan sekaan, ne kyllä kestävät keittelyä. Kansi päälle ja anna sopan porista. (Jos olisi tilkka viiniä, se olisi lisätty ennen paseerattua tomaattia ja keitelty hetki.)

Paista jauhelihat parissa osassa, lisää suolaa ja valkosipulia, kaada tomaattikastikkeen sekaan. Anna kastikkeen porista hiljakseen ainakin 15 minuuttia, tarkista suola, lisää soijakastiketta, jos tarvitsee.

Valkokastike

70 g voita tai ingmariinia
1 dl vehnäjauhoja
7 dl maitoa
150 g punaleimaemmentalia
viherpippuria, suolaa ja muskottipähkinää

Sulata kasarissa margariini, lisää jauhot, pyörittele pari minuuttia, että jauhot kypsyvät, mutta älä ruskista. Lisää vähitelen lämmintä maitoa (lämmitä mikrossa), vispaa, anna sakeutua, lisää maitoa, vispaa, anna sakeutua... Lisää mausteet. Vielä hetki kuplintaa matalalla lämmöllä. Käännä levy ykköselle, lisää juusto, anna sen sulaa.

Tuoreita tomaatteja viipaleina
120 g fetajuustomurua (salaattijuusto, joku halvin sopii erittäin hyvin)
Täysjyvälasagnelevyjä (Rainbown täysjyvälevyt ovat halvempia kuin valkoinen höttö-levyt, suosittelen)

Ota isoin vuoka, jonka omistat. Kiroa, ettei ole syvempää. Reunat olisi tietysti pitänyt öljytä, mutta et muista kuitenkaan. Pohjalle reilu kauhallinen tomaattikastiketta, ensimmäinen lasagnelevykerros, lisää tomaattikastiketta, valkokastiketta, fetamurua.... Kunnes tulevat reunat vastaan. Lisää viimeisen valkokastikekerroksen päälle tuoreet tomaattiviipaleet ja kuorruta salaattijuustomurulla. Tuikkaa uuniin 45 minuutiksi, 180. Sammuta lämpö, anna vuoan olla uunissa vielä 15 minuuttia.

Jos olisin Jamie Oo, olisin repinyt tähän kuvausta varten parvekkeelta tuoretta timjamia ja roiskinut oliiviöljyä pintaan. Vaan en ole, siksi saa olla tällaisenaan. Ehkä tarjoilun yhteydessä laitan tarjolle niitä. Ja salaattia, mullon tosi komee varhaiskaali jääkaapissa odottelemassa.

Maistoin äsken. Helevetin hyvää, chiliä nyt tietysti olisi voinut lisätä. Mutta mitenkäs tuo uuninpohja puhtaaksi saadaan? Vuoan laidat tulivat taas pahasti vastaan. Puhdistusvinkkejä vastaanotetaan tässä numerossa. Kiitos.

Kesän makuja

Kun asustelee itsekseen, niin jotenkin nauttii erityisen paljon hetkistä, jotka saa viettää ystäviensä seurassa. Viihdyn itsekseni, teen ruokaa itsekseni, mutta parhaat ruokamuistot ovat tapahtumista, joissa paikalla on muitakin. Yhteisöllisyys sopii minulle, vaikkei yhdessä asuminen sopisikaan. Juhannusaatoksi sain kutsun naapurilähiöön. Luvassa oli grilliruokaa, itse lupasin tuoda salaatin ja tiikerirapuainekset.

Aloitimme iltamat lasillisella sampanjaa. Minusta on mukavaa, että nykyään saa myös hyviä pieniä pulloja, turhapa sitä olisi ollut laatuainetta pullotolkulla litkiä, etenkin kun kyseessä ei ollut juopumistarkoitus. Siihen  sopivat edukkaammatkin aineet. Punkkuvalintakin oli erittäin onnistunut, ehkä turhankin robusti, mutta maukas. En olisi uskonut, että Amerikoista löytäisi hyvää punaviiniä.

Herkkusienet menivät uuniin pekonikääreessä, pannulla paistuivat tiikeriravut ja grillissä maggaraa sekä lihaa. Salaatiksi tahdoin jotain, missä olisi mansikkaa. Siitä se ajatus sitten taas lähti, googlasin erilaisia vaihtoehtoja, niistä yhdistelin salaatin.

Sinihomejuusto-päärynä-mansikkasalaatti

150 g sinihimejuustoa

½ l mansikoita

1 päärynä kuorittuna ja pilkottuna

100 g rucolaa

10 g romainesalaattia

herkkusienten jalat (hatut menivät uuniin pekonikääreessä)

varhaissipulin varsia (sinne menivät koko nipun varret)

100 g voissa paahdettuja cashewpähkinöitä

Tuoretta minttua ja basilikaa

Kastike

1 cl viikunabalsamicoa

2 cl oliiviöljyä

loraus hunajaa

Tee salaatinkastike valmiiksi odottelemaan. Silppua herkkusienten jalat ja varhaissipulin varret kulhoon, leikkele romaine paloiksi ja kumoa kulhoon. Paahda pähkinät ja kaada ne talouspaperin päälle luovttamaan mahdollinen ylimääräinen voi pois kyljiltään. Lisää rucola, minttusilppu ja päärynänpalat salaattikulhoon, kaada kastike perään, sekoita. Silppua perään sinihomejuusto ja halotut mansikat. Sekoita varovaisesti. Lisää vielä muutama mansikka pinnalle basilikasilpun ja paahdettujen pähkinöiden kera. Huokaile ja nauti.

Varoitus, pähkinöitä paahtaessaan ei saisi sitten selkäänsä kääntää, onnistuin osittain käräyttämään omani.

 Älä koskaan tee salaattia valmiiksi ennen aikojasi, se lötkistyy ja vetistyy. Salaatinkastikkeen voit tehdä ja pilkkoa aineksia, mutta yhdistäminen kannattaa tehdä vasta juuri ennen tarjoilua.

Rapujen höysteenä on valkosipulia, limen kuorta, limen mehu, persiljaa, sitruunamelissaa ja timjamia. Chiliä tuli lähes liikaa, vaikka piti vain mausteeksi sitä lisätä...

Jälkiruokana meillä oli kahvia, valkosuklaakuningatarjäätelöä ja pensasmustikoita. Eipä ihminen muuta tarvitse. Kehuimme muuten kuorossa Ingmanin jäätelömakuja, erottuvat edukseen sekä hinnaltaan että makumaailmaltaan. Silmät alkoivat lupsuttaa jo yhdentoista jälkeen, ajelin taksilla kotiin, unessa olin jo ennen yhtä. Naureskelimme poislähtiessäni, että tämä varmaan oli sellainen keski-ikäisten ja sairaiden juhannusjuhla, kun emme edes kunnon remurientoa saaneet aikaan. Mutta eiköhän senkin aika vielä tule, pahoin pelkään ja ilolla toivon.

Sydän- ja verisuonitautiperimä ei aina kiitä

Mää vedän mitä vaan, sekä kasvisruokaa, valkoista ja punaista lihaa tai kalaa. Jos saan valita, enimmäkseen koitan keventää ja nautiskella sen puoli kiloa kasviksia päivässä, mutta proteiinia tarvitsemme kaikki, samoin kuituja. Pekonissa vaan on sitä jotain, joka saa sydämein sykkimään, ja silloin tällöin siihen on sortuminen. Nyt kun eletään juhlan aaton aattoa, oli mielestäni hyvä syy ryhtyä pelaamaan yhdellä piakkoin vanhaksi ikääntyvällä pekonipaketilla. Nimittäin ihme on, jos sitä ei jääkaapista edes yhtä pakettia löydy, säilyy pitkään ja yhdestäkin paketista on iloa vaikka suuremmallekin joukolle, kun vaan muut höysteet ovat kohdallaan.

Uudet perunat uunissa

½ l pestyjä uusia perunoita
valkosipulia, rosmariinia, oreganoa ja oliiviöljyä
suolaa maun mukaan

Pese ja rapsuta perunoista kuorenriekaleet pois. Keitä perunoita 5 minuuttia vähässä vedessä kannen alla. Sillä välin kerää uunin kestävään astiaan valkosipuliraastetta ja tuoreita yrttejä makusi mukaan, lorauta perään 2 - 3 rkl oliiviöljyä. Huljauta uunivuokaan esikeitetyt kuivat perunat, käännä pari kertaa, että mausteet tarttuvat pintaan ja tunkaise astia uuniin. Tässä vaiheessa lämpötila oli 175 C, 15 minuutin kuluttua nostin lämmön 200 asteeseen ja lisäsin seuraavat ruokalajit perunoiden seuraksi. Perunat uinuivat uunissa vielä puolisen tuntia, pari kertaa niitä kääntelin, että sain rusketusta pintaan.

Paprikaveneet pekonipeitolla

kolme siivua pekonia, pätkittynä paloiksi
paprika paloiteltuna kuuteen osaan
herkkusienien sisälle menossa ollutta täytettä (vahvaa koskenlaskijaa, herkkusienien jalat, tuoretta timjamia ja tilkkanen rosmariinia, ujosti valkosipulia, mikä ei perunoihin uponnut)

Tunkaise paprikasiivujen päälle herkkusienien ylijäänyttä täytettä, peittele pekonitäkillä. Pane uuniin 200 c, n. 30 - 45 minuuttia, riippuen uunista.

Tee seuraksi tomaattisalaatti

kypsiä tomaatteja siivutettuna (poista kannat, ei niitäkukaan tahdo syödä)
romainesalaattia
yrttejä (basilikaa, sitruunamelissaa ja himppasen minttua)
viikunabalsamicoa (voit toki tehdä kastikkeenkin, mutta minusta ei kaivannut, kun muu ruoka oli aika suolaista)
päälle paahdettuja pinjansiemeniä tai kurpitsansiemeniä

Taiteellisen pieni salaattiannos, söin minä sitä enemmän, mutta tämä tuli kuvaustarkoituksiin.

  Nauti ja syö. Seuraavana päivänä menee loput, kun vaan muistat säilöä asiat jääkaappiin.

Sieniä, perunoita ja paprikaa. Ja pekonia. Joko sanoin pekonia?

Sitten pieni sana juomista. Siideri on välillä erinomaisen hyvä ruokajuoma, etenkin jos ei viiniin tahdo kallistua. Siiderillä en tarkoita yhtään ainoata Suomessa siiderin nimellä myytävää litkua, ellei joitakin harvoja (ja kalliita) suomalaisten pienpanimoiden tuotteita oteta lukuun. Siideri ei koskaan ole maustettu esansseilla tai se ei ole varustettu light-merkinnällä. Se ei myöskään ole makeata, vaan kuivaa. Hyvässä siiderissä lukee Brut tai Dry. Alla yksi hyvä, Duché de Longueville. Ecussonit nyt perinteisesti kaikki ovat makuuni.

Join minä tässä jonkun aikaa sitten huonoakin ulkomaan elävien siideriä, englantilaista. The Governor Cider -merkkistä juomaa. Liian kova. Liian alkoholillista. Ei maata laisinkaan ja vain häivähdys omenasta. Yyh. Ei tule toistumaan, ellei pakko ole.

Minä pidän juhlapyhien viettämisestä. Vaikka asuisin missä maailman kolkassa tahansa, todennäköisesti ruokavalioni seuraisi sen maan juhlia. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Huomenna grillibileissä taatusti saan tuttuja ja turvallisia vaihtoehtoja, itse ajattelin viedä mukanani ainekset sinihome-mansikkasalaattiin sekä tiikerirapuja. Ne vaan ovat niin hyviä. Niin kuin ystävätkin. Seurassa on aina ihanampaa syödä kuin yksin, mutta osaan minä nauttia elämästä itseksenikin. Eihän tästä muuten mitään tulisi.

Omnia mea mecum porto, kirjaimellisesti ympärilläni. Ja mikäli latinankieliset klisheet kiinnostavat, niitä löytyy lisää täältä.

Sesonkituote - parsarisotto

Tähän aikaan vuodesta parsat huutelevat minulle. Yllättävää kyllä, hollandaisen kanssa niitä ei vielä ole tullut syötyä kertakaan, sen sijaan männä viikolla rakentelin suolaisen piirakan niistä. Ja kun parsaa jäi, niin tein viikonloppuna risoton.

Parsarisotto

2,5 dl risottoriisiä
pieni punasipuli
loraus öljyä
1 dl punaviiniä
6 vihreätä parsaa
tuoretta timjamia ja tuoretta basilikaa
mustapippuria
suolaa
1 l kanalientä
80 g parmesania
reilu nokare voita

Pehmentele pannulla punasipulia öljyssä sillä välin kun keität kuorittuja parsoja muutaman minuutin. Huuhtele parsat nopeasti kylmän veden alla, että kypsyminen lakkaa, säilyttävät kauniimman vihreän värinsä. Pistä varret paloiksi, säästä nuput kauneussyistä kokonaisina. Tee kanaliemi parsan keitinveteen.

Kun sipuli on pehmennyt, lisää riisi ja kuullota se. Lisää punaviini, olisi varmaan pitänyt olla valkkaria, vaan kun ei ollut, kun en juo. Kiehuttele alkoholi pois ja anna viinin imeytyä riisiin, ennen kuin lisäät ensimmäisen kauhallisen kanalientä. Ja sitten vaan annat nesteen imeytyä, samalla kun hämmentelet riisiä. Lisää nestettä niin pitkään, kunnes riisistä alkaa tulla sellainen tahmaisen näköinen ja pehmeä. Sen jälkeen lisää mausteet, parsat, juusto ja voi. Tarjoile välittömästi. Minun risottoni olisi kaivannut hivenen lisää nestettä, jäi himppasen liian kuivaksi, se ei saisi olla mikään jäykkä puuro, vaan melkein velli. Siis aikuisten oikeasti jos sitä tekisi.

Kun puhelimen kameran linssi on vähän tuhruinen, tulee söpöjä utukuvia...

Herkkua, sanon minä, mutta täytyy pitää parsasta, koska maku jakaa mielipiteitä. Söin sitä muuten kolmena päivänä, riisi ja juusto ovat aika jämäyttävä yhdistelmä. Kyseessä ei ole mikään kevyt kasvisruoka.